"Sitten kanat korvataan uusilla" : Diskurssianalyyttinen tutkimus toisiin ihmisiin, muihin lajeihin ja ympäristöön kohdistuvaan empatiaan kasvattamisesta oppikirjoissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen toisiin ihmisiin, muihin lajeihin ja ympäristöön kohdistuvaan empatiaan kasvattamista 1.–6. luokkien oppikirjoissa. Lähestyn aineistoa sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta suhtautuen siihen osana kasvatuksen todellisuuden rakentumista. Analyysimenetelmänä tutkielmassa toimii diskurssianalyysi, jonka avulla kielen sosiaalisia merkityksiä saadaan nostettua esille tunnistamalla kielenkäytössä esiintyviä puhetapoja. Tutkielman tavoitteena on tuoda näkyväksi niitä kielenkäytön tapoja, joilla luodaan merkityksiä puheen kohteena oleville asioille ja tarkastella niiden merkitystä todellisuuden rakentumisessa.

Empatiakyky on joustava, opeteltavissa oleva taito, joka kuuluu osana prososiaalisen käyttäytymisen kokonaisuuteen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS 2014) empatiakasvatukseen viittaavaa sisältöä, kuten ohjaamista tunnetaitoihin ja toisen näkökulman huomioimiseen, löytyy useiden oppiaineiden sisällöistä. Tämän tutkielman aineisto muodostuu elämänkatsomustiedon, historian, uskonnon, yhteiskuntaopin ja ympäristöopin oppiaineiden oppikirjoista ja -materiaaleista, jotka ovat tällä hetkellä käytössä olevan opetussuunnitelman mukaisia.

Tutkielman aineistosta nousi esille neljä empatiaan kasvattamisen kannalta merkityksellistä diskurssia. Hyvän diskurssi rakentaa prososiaalisesta käyttäytymisestä kuvaa hyvän ihmisen ominaisuutena. Hyvä ihminen on toiselle hyvä kaveri: auttaa, lohduttaa, kannustaa ja on empaattinen. Hyvyyteen kuuluu myös myötätunnon ja auttamishalun kohdistuminen maantieteellisesti kauempana asuviin avun tarpeessa oleviin ihmisiin. Vaikuttamisen ja vastuun diskurssilla korostetaan jokaisen mahdollisuuksia ja velvollisuuksia olla mukana suojelemassa ympäristöä ja tehdä arjessa ympäristön kannalta parempia valintoja. Diskurssi tuottaa oppilaista käsitystä aktiivisina ja vastuuntuntoisina toimijoina. Vaikuttamiskeinoja käsittelevään puheeseen ei oteta mukaan ruoantuotannon ympäristövaikutuksia.

Eriarvoistamisen diskurssi jakautuu eläintuotannon normaalistamisen diskurssiin ja huolenpidon diskurssiin. Normaalistamisen diskurssi rakentaa karjataloudesta kuvaa arkipäiväisenä, kyseenalaistamattomana ruoantuotannon menetelmänä ja jättää eläimet objektin rooliin. Huolenpidon diskurssissa arvostava ja välittävä puhe kohdistuu lemmikkieläimiin ja uhanalaisiin eläimiin. Historiallisen havainnoitsijan diskurssissa rakennetaan menneisyyden ihmisistä kuvaa tapahtumien ja elämänkulun sivustaseuraajina.