"Kun seura ja pelaajat tekevät sopimuksen, he tarkoittavat yhteisesti, ettei kyseessä ole työsuhde" : Joukkueurheilua elinkeinokseen harjoittavan henkilön asema sosiaaliturvan saajana
Lähteenmaa, Samuli (2021)
2021
Hallintotieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103252690
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103252690
Tiivistelmä
Vallitsevan koronaviruspandemian aikana ammattiurheilijoiden asema sosiaaliturvan saajina on herättänyt yhteiskunnallista keskustelua. Tutkielman tavoitteena on selvittää, ovatko ammattijoukkueurheilijat sosiaaliturvan saajina yhdenvertaisessa asemassa muihin työntekijöihin nähden. Tutkielman metodina toimii lainoppi ja tutkimuskysymystä lähestytään pääosin sosiaali- ja urheiluoikeuden näkökulmasta.
Elinkeinokseen joukkueurheilua harjoittavat henkilöt ovat suljettu lakisääteisen työeläke- ja tapaturmavakuutusjärjestelmän soveltamispiirin ulkopuolelle, ja heille on 1990-luvulta alkaen säädetty oma erillisjärjestelmänsä. Ammattiurheilijoiden sosiaaliturvassa on merkittäviä eroja verrattaessa muihin työntekijöihin. Tutkielmassa käydään läpi erillissääntelyn kehittyminen ja paneudutaan muun muassa hallituksen esityksissä ilmeneviin perusteluihin. Muun muassa perusteluja tarkastelemalla tutkielmassa selviää, ettei erillisjärjestelmän luomiselle ole ollut yhdenvertaisuusperusoikeuden takaamia edellytyksiä. Tutkielman mukaan erillisjärjestelmän perusperiaatteet ovat pysyneet samana alusta alkaen.
Tutkielman tulosten mukaan ammattiurheilijat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa muihin työntekijöihin verrattaessa. Jotta ammattiurheilijoiden asema olisi yhdenvertainen, tulisi heihin soveltaa samoja yleisiä sosiaaliturvalakeja kuin muihin työntekijöihin. Ammattijoukkueurheilijan asema sosiaaliturvan saajana on esimerkiksi erilainen kuin heidän valmentajiensa, mutta tutkielman mukaan työntekijöinä heidät erottaa ainoastaan tapaturmariskin taso, joka ammattiurheilijalla on korkeampi. Tutkielmassa pohditaan, voiko tapaturmariskin tasoa käyttää erillisjärjestelmää ylläpitävänä perusteena.
Ammattiurheilijat suljettiin yleisten sosiaaliturvalakien soveltamisalan ulkopuolelle ennen perusoikeusuudistusta. Tutkielmassa esitetään, ettei erillisjärjestelmän kaltaista järjestelmää voitaisi todennäköisesti nykypäivänä säätää, sillä se loukkaa yhdenvertaisuusperusoikeutta, eikä sille löydy tarpeeksi vahvaa hyväksyttävyysperustetta. Ammattiurheilijoiden sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö ei ole koskaan ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana.
Yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto ovat yhdessä oikeusjärjestyksemme keskeisimpiä oikeusperiaatteita. Tutkimuksessa erillisjärjestelmän oikeutusta on pohdittu kolmen eri sosiaalioikeuden tavoite- ja periaatenäkökulman avulla. Arvion mukaan pragmaattisluonteiset periaatteet ovat saaneet etusijan erillisjärjestelmää luotaessa eettisten- ja moraalisten periaatteiden sijaan. Tutkielmassa on tultu tulokseen, että yhdenvertaisuusnäkökulmaa ja erityisesti siihen kytkeytyvää hyväksyttävyysperiaatetta ei ole koskaan lainsäädäntötasolla otettu sille kuuluvalla arvokkuudella huomioon.
Elinkeinokseen joukkueurheilua harjoittavat henkilöt ovat suljettu lakisääteisen työeläke- ja tapaturmavakuutusjärjestelmän soveltamispiirin ulkopuolelle, ja heille on 1990-luvulta alkaen säädetty oma erillisjärjestelmänsä. Ammattiurheilijoiden sosiaaliturvassa on merkittäviä eroja verrattaessa muihin työntekijöihin. Tutkielmassa käydään läpi erillissääntelyn kehittyminen ja paneudutaan muun muassa hallituksen esityksissä ilmeneviin perusteluihin. Muun muassa perusteluja tarkastelemalla tutkielmassa selviää, ettei erillisjärjestelmän luomiselle ole ollut yhdenvertaisuusperusoikeuden takaamia edellytyksiä. Tutkielman mukaan erillisjärjestelmän perusperiaatteet ovat pysyneet samana alusta alkaen.
Tutkielman tulosten mukaan ammattiurheilijat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa muihin työntekijöihin verrattaessa. Jotta ammattiurheilijoiden asema olisi yhdenvertainen, tulisi heihin soveltaa samoja yleisiä sosiaaliturvalakeja kuin muihin työntekijöihin. Ammattijoukkueurheilijan asema sosiaaliturvan saajana on esimerkiksi erilainen kuin heidän valmentajiensa, mutta tutkielman mukaan työntekijöinä heidät erottaa ainoastaan tapaturmariskin taso, joka ammattiurheilijalla on korkeampi. Tutkielmassa pohditaan, voiko tapaturmariskin tasoa käyttää erillisjärjestelmää ylläpitävänä perusteena.
Ammattiurheilijat suljettiin yleisten sosiaaliturvalakien soveltamisalan ulkopuolelle ennen perusoikeusuudistusta. Tutkielmassa esitetään, ettei erillisjärjestelmän kaltaista järjestelmää voitaisi todennäköisesti nykypäivänä säätää, sillä se loukkaa yhdenvertaisuusperusoikeutta, eikä sille löydy tarpeeksi vahvaa hyväksyttävyysperustetta. Ammattiurheilijoiden sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö ei ole koskaan ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana.
Yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto ovat yhdessä oikeusjärjestyksemme keskeisimpiä oikeusperiaatteita. Tutkimuksessa erillisjärjestelmän oikeutusta on pohdittu kolmen eri sosiaalioikeuden tavoite- ja periaatenäkökulman avulla. Arvion mukaan pragmaattisluonteiset periaatteet ovat saaneet etusijan erillisjärjestelmää luotaessa eettisten- ja moraalisten periaatteiden sijaan. Tutkielmassa on tultu tulokseen, että yhdenvertaisuusnäkökulmaa ja erityisesti siihen kytkeytyvää hyväksyttävyysperiaatetta ei ole koskaan lainsäädäntötasolla otettu sille kuuluvalla arvokkuudella huomioon.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8935]