“Ei kannettu oppilas koulussa pysy” : Oppilaanohjaajien käsityksiä oppivelvollisuuden laajentamisesta ja sen vaikutuksesta nuorten syrjäytymiseen
Kivikallio, Pihla (2021)
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103252680
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103252680
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia käsityksiä peruskoulun oppilaanohjaajilla on oppivelvollisuuden laajentamisesta ja sen yhteydessä käynnistyvästä opinto-ohjauksen kehittämisohjelmasta. Tutkimuksessa ollaan erityisen kiinnostuneita siitä, miten oppilaanohjaajat käsittävät uudistuksen vaikuttavan nuorten syrjäytymiseen. Oppivelvollisuusuudistus astuu voimaan elokuussa 2021, joten tämä tutkimus tutkii oppilaanohjaajien ennakkokäsityksiä aiheesta.
Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentuu kolmesta osa-alueesta. Ensimmäinen teorialuku on luonteeltaan koulutuspoliittinen, ja se tarkastelee koulun roolia nuoren syrjäytymisprosessissa. Luvussa perehdytään suomalaisen koulujärjestelmän arvopohjaan, koulun yhteiskunnallisiin tehtäviin sekä oppivelvollisuusuudistukseen. Toinen teoreettinen osa-alue on ohjaus, jossa keskitytään etenkin perusopetuksessa tapahtuvaan oppilaanohjaukseen. Tässä tutkimuksessa ohjauksen teoreettisina lähestymistapoina toimivat holistinen oppilaskeskeinen ohjausmalli sekä Peavyn sosiodynaaminen ohjausteoria. Kolmas teoreettinen osa-alue on syrjäytyminen. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti sen koulutukselliseen ulottuvuuteen.
Tämän laadullinen tutkimus on tutkimussuuntaukseltaan ja metodologisilta lähtökohdiltaan fenomenografinen. Tutkimuksen tavoitteena on löytää ja kuvata oppilaanohjaajien käsityksiä ja niiden eroavaisuuksia. Tutkimuksen aineisto kerättiin tammikuussa 2021 avoimella sähköisellä kyselylomakkeella Pirkanmaalla toimivilta peruskoulun oppilaanohjaajilta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 16 oppilaanohjaajaa. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti fenomenografisella analyysillä.
Tutkimustulosten perusteella oppilaanohjaajat näkevät oppivelvollisuusuudistuksessa paljon hyvää, mutta monet käytännön toimet saavat kritiikkiä. Uudistuksen uskotaan lisäävän koulutuksellista tasa-arvoa sekä nuorten koulutus- ja osaamistasoa. Uudistus saa kritiikkiä liian tiukasta aikataulusta, resurssien puutteesta ja niiden kohdentamisesta väärin sekä uudistuksen perustumisesta pakkoon. Yllättävin tutkimustulos on se, miten paljon epätietoisuutta oppilaanohjaajilla on opinto-ohjauksen kehittämisohjelman ja oppivelvollisuuden laajentamisen käytännön toimintatavoista. Osalla oppilaanohjaajista on sellainen käsitys, että uudistus on pelkkää sanahelinää, joka ei käytännön tasolla muuta mitään. Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi oppilaanohjaajat kaipaavat ohjaukseen selkeästi enemmän resursseja, yksilöllisyyttä ja moniammatillista yhteistyötä.
Oppivelvollisuuden laajentaminen on aiheena vähän tutkittu, joten tutkimusta tarvitaan lisää. Tämä tutkimus tutki uudistukseen liittyviä ennakkokäsityksiä. Merkittävin tutkimusprosessin aikana herännyt jatkotutkimusidea on tutkia myöhemmin sitä, miten oppivelvollisuusuudistus oikeasti käytännön tasolla toteutui ja miten se vaikutti toisen asteen tutkinnon suorittamiseen ja syrjäytymistilastoihin.
Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentuu kolmesta osa-alueesta. Ensimmäinen teorialuku on luonteeltaan koulutuspoliittinen, ja se tarkastelee koulun roolia nuoren syrjäytymisprosessissa. Luvussa perehdytään suomalaisen koulujärjestelmän arvopohjaan, koulun yhteiskunnallisiin tehtäviin sekä oppivelvollisuusuudistukseen. Toinen teoreettinen osa-alue on ohjaus, jossa keskitytään etenkin perusopetuksessa tapahtuvaan oppilaanohjaukseen. Tässä tutkimuksessa ohjauksen teoreettisina lähestymistapoina toimivat holistinen oppilaskeskeinen ohjausmalli sekä Peavyn sosiodynaaminen ohjausteoria. Kolmas teoreettinen osa-alue on syrjäytyminen. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti sen koulutukselliseen ulottuvuuteen.
Tämän laadullinen tutkimus on tutkimussuuntaukseltaan ja metodologisilta lähtökohdiltaan fenomenografinen. Tutkimuksen tavoitteena on löytää ja kuvata oppilaanohjaajien käsityksiä ja niiden eroavaisuuksia. Tutkimuksen aineisto kerättiin tammikuussa 2021 avoimella sähköisellä kyselylomakkeella Pirkanmaalla toimivilta peruskoulun oppilaanohjaajilta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 16 oppilaanohjaajaa. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti fenomenografisella analyysillä.
Tutkimustulosten perusteella oppilaanohjaajat näkevät oppivelvollisuusuudistuksessa paljon hyvää, mutta monet käytännön toimet saavat kritiikkiä. Uudistuksen uskotaan lisäävän koulutuksellista tasa-arvoa sekä nuorten koulutus- ja osaamistasoa. Uudistus saa kritiikkiä liian tiukasta aikataulusta, resurssien puutteesta ja niiden kohdentamisesta väärin sekä uudistuksen perustumisesta pakkoon. Yllättävin tutkimustulos on se, miten paljon epätietoisuutta oppilaanohjaajilla on opinto-ohjauksen kehittämisohjelman ja oppivelvollisuuden laajentamisen käytännön toimintatavoista. Osalla oppilaanohjaajista on sellainen käsitys, että uudistus on pelkkää sanahelinää, joka ei käytännön tasolla muuta mitään. Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi oppilaanohjaajat kaipaavat ohjaukseen selkeästi enemmän resursseja, yksilöllisyyttä ja moniammatillista yhteistyötä.
Oppivelvollisuuden laajentaminen on aiheena vähän tutkittu, joten tutkimusta tarvitaan lisää. Tämä tutkimus tutki uudistukseen liittyviä ennakkokäsityksiä. Merkittävin tutkimusprosessin aikana herännyt jatkotutkimusidea on tutkia myöhemmin sitä, miten oppivelvollisuusuudistus oikeasti käytännön tasolla toteutui ja miten se vaikutti toisen asteen tutkinnon suorittamiseen ja syrjäytymistilastoihin.