Recruitment of Immigrant-origin Candidates in Finnish Municipal Elections

Abstract

Yksi keskeisiä kysymyksiä muuttoliikkeen sävyttämässä maailmassa on, miten valtiot ja kansakunnat kykenevät integroimaan uudet tulijat ja heidän jälkeläisensä osaksi yhteiskuntaa. Maahanmuuttajien kotoutuminen tapahtuu lukuisilla yhteiskunnan eri osa-alueilla, kuten työmarkkinoilla, mutta myös politiikassa. Maahanmuuttajien poliittinen kiinnittyminen uudessa kotimaassa – mukaan lukien kyky ymmärtää ja vaikuttaa poliittisiin prosesseihin sekä kiinnostus seurata yhteiskunnallisia asioita – edistää heidän kotoutumistaan sekä yksilö- että ryhmätasolla. Yksi merkittävä maahanmuuttajien poliittiseen kiinnittymiseen vaikuttava tekijä on heidän poliittinen edustuksensa demokraattisissa päätöksentekoelimissä. Etnisten ja maahanmuuttotaustaisten vähemmistöjen mukanaolo poliittisessa päätöksenteossa viestii tasa-arvoisesta ja moniäänisestä yhteiskunnasta, jossa jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin syntyperästään riippumatta.

Tarkastelemalla maahanmuuttotaustaisten ehdokkaiden rekrytoitumista Suomen kuntavaaleissa tämä tutkimus syventää keskustelua tekijöistä, jotka yhtäältä edistävät ja toisaalta vaikeuttavat maahanmuuttajien poliittisen edustuksen toteutumista. Tutkimuksen empiirisessä osiossa keskitytään kevään 2017 kuntavaaleihin ja vastataan kolmeen päätutkimuskysymykseen: (1) Mitkä olivat keskeisimmät erot eri etnisten ryhmien poliittisessa kiinnittymisessä? (2) Mikä vaikutti poliittisten puolueiden <i>kysyntään</i> eli halukkuuteen rekrytoida maahanmuuttotaustaisia henkilöitä ehdokaslistoilleen? (3) Miten maahanmuuttotaustaisten ehdokkaiden <i>tarjonta</i> eli heidän yhteiskunnallinen taustansa, resurssinsa ja motivaationsa vaikuttivat paitsi päätökseen ehdolle asettumisesta myös heidän valikoitumiseensa ehdokaslistalle?

Tutkimuksessa hyödynnetään sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Rekisteri- ja kyselypohjaiset aineistot muodostavat pohjan laajemmalle Suomen maahanmuuttotaustaisen väestön poliittisen kiinnittymisen ja poliittisen edustuksen analyysille kuntatasolla. Määrällisten aineistojen avulla on mahdollista vertailla valtaväestöön lukeutuvien ehdokkaiden ja maahanmuuttotaustaisten ehdokkaiden henkilökohtaisia ja sosiaalisia voimavaroja, motivaatiota, poliittisia arvoja ja asenteita, sekä ehdokaskampanjoita. Laadullinen haastatteluaineisto puolestaan valottaa etnisten ja maahanmuuttotaustaisten vähemmistöjen poliittista rekrytoitumista niin maahanmuuttotaustaisten ehdokkaiden kuin puolueiden näkökulmasta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, ensinnäkin, että poliittinen kiinnittyminen vaihtelee suuresti eri etnisten vähemmistöryhmien välillä ja että tätä selittävät moninaiset taustamaahan, Suomeen muuton syihin ja ryhmien kotoutumiseen liittyvät seikat. Suomalainen avointen listojen vaalijärjestelmä sekä ehdokkaiden korkea kysyntä kuntavaaleissa kuitenkin luovat verrattain suotuisan ympäristön Suomeen muuttaneiden ehdokkaaksi pääsylle. Toisaalta, vaikka kynnys ehdokkaaksi pääsylle ei ole korkea, useimmat ehdokkaat tarvitsevat ulkopuolista kannustusta ehdokkuudelleen. Suomeen muualta muuttaneet tarvitsevat kannustusta puolueilta ja omalta lähipiiriltään valtaväestöä useammin, sillä monet heistä kokevat oman suomen (tai ruotsin) kielen taitonsa ja/tai suomalaista poliittista järjestelmää ja kulttuuria koskevan tietotasonsa riittämättömiksi.

Puolueiden kykyä ja motivaatiota luoda ehdokastarjontaa eli aktiivisesti kannustaa Suomeen muuttaneita asettumaan ehdolle vaaleissa hankaloittavat puolueiden vähäiset sosiaaliset siteet eri etnisiin vähemmistöryhmiin. Verkostojen niukkuus tai suoranainen puute estää puolueita hankkimasta tietoa potentiaalisista maahanmuuttotaustaisista ehdokkaista eli henkilöistä, jotka voisivat olla kiinnostuneita asettumaan ehdolle ja joilla olisi siihen myös riittävät resurssit. Suomen henkilökeskeisessä vaalijärjestelmässä puolueiden vaalitulos riippuu voimakkaasti niiden asettamien ehdokkaiden kyvyistä hankkia henkilökohtaisia ääniä, jotka kaikki menevät puolueen yhteiselle listalle ja määrittävät puolueen saamien edustajanpaikkojen lukumäärän. Näin ollen ehdokkaita rekrytoidessaan puolueet haluavat varmistua siitä, että niiden ehdokkailla on riittävästi voimavaroja ja motivaatiota aktiivisen ehdokaskampanjan järjestämiseen ja äänestäjien mobilisointiin. Tiedon ja sitä myöden luottamuksen puutteen vuoksi puolueet kokevat maahanmuuttotaustaisten ehdokkaiden rekrytoimisen haastavaksi, mikä puolestaan vähentää puolueiden halukkuutta käyttää resurssejaan vähemmistöehdokkaiden löytämiseksi.

Puolueet aloittavat ehdokasrekrytoinnin omasta organisaatiostaan edeten organisaation sisäkehältä sen ulkokehälle eli tarkastelemalla ensin aktiivisia jäseniään, sitten vähemmän aktiivisia ja tämän jälkeen jäsenten henkilökohtaisia verkostoja. Koska Suomeen muuttaneet ovat valtaväestöä harvemmin jäseniä puolueorganisaatioissa ja koska heidän verkostonsa eivät aina riittävästi risteä valtaväestön verkostojen ja elämänpiirin kanssa, he jäävät usein puolueiden rekrytointiverkostojen ulkopuolelle. Näin ollen monet Suomeen muuttaneet jäävät vaille sitä kannustusta ja tukea, jota he tarvitsisivat ehdolle asettumisekseen. Sosiaalisilla verkostoilla ja niiden eriytyneisyydellä on siten keskeinen rooli Suomeen muuttaneiden ehdokkaaksi rekrytoitumisen esteiden ja poliittisen aliedustuksen taustalla.

Aiemmassa maahanmuuttajien poliittista rekrytoitumista käsittelevässä tutkimuksessa ei ole tarkasteltu riittävästi sosiaalisten verkostojen ja sosiaalisen pääoman merkitystä ja roolia. Sosiaalisiin verkostoihin nivoutuvien tekijöiden järjestelmällinen erittely on tästä syystä yksi tämän tutkimuksen keskeisimmistä kontribuutioista. Tutkimuksen tulokset auttavat tunnistamaan maahanmuuttajien poliittiseen kiinnittymiseen liittyviä tekijöitä ja poistamaan esteitä, jotka vaikeuttavat heidän pääsyään uuden kotimaansa poliittisen järjestelmän tasavertaisiksi jäseniksi.

One of the crucial questions facing countries across the world is how immigrants and their descendants can become part of a society and nation. Integration of immigrants takes place in multiple arenas, such as in the labour market, but also in the political arena. Immigrants’ engagement in host country politics – including the ability to understand and influence political processes as well as having an interest in what is happening in society – facilitates their societal inclusion at both individual and group levels. One of the important factors that supports the political engagement of immigrants is their presence in decision-making bodies. It sends a message of an equal and multivoiced society in which everyone has a chance to participate and to ‘have a say’.

The general aim of this study is to further the discussion of factors that facilitate and hinder immigrants’ political representation by investigating the recruitment of immigrant-origin candidates in Finnish municipal elections. The study draws on empirical evidence from the 2017 municipal elections and answers three main questions. First, what were the key differences in electoral engagement between different ethnic groups? Second, what influenced political parties’ demand for immigrant-origin candidates, i.e. motivated parties to recruit immigrants to their candidate lists? Third, what role did immigrant-origin candidates’ supply factors, i.e. their socioeconomic backgrounds, resources, and motivations, play in their decision to stand as candidates and in their selection to candidate lists?

The empirical material consists of both quantitative and qualitative data. The register and survey-based datasets form the basis for understanding the wider picture of electoral engagement and political representation of the foreign-origin population in Finnish municipal politics. They enable comparisons between native and immigrant-origin candidates regarding their personal and social resources, motivations, political attitudes, and campaigns. The qualitative interview data, in turn, sheds light on the process of political recruitment of immigrant-origin candidates from the perspective of parties and individual immigrant-origin candidates.

The findings show, first, that the level of electoral engagement varies significantly between ethnic minority groups due to factors related to their countries of origin, reasons for migrating, and the level of integration in Finland. Second, the Finnish open-list proportional representation electoral system and a high demand for candidates in local elections result in a relatively favourable context for immigrants’ access to candidacy. However, although the barrier of access to the ballot list is not high, most candidates need external encouragement before they decide to stand as candidates. Due to factors such as the language barrier and unfamiliarity with the Finnish political system and political culture, immigrant-origin candidates need even more encouragement from parties and their own personal networks. Yet, active recruitment by the parties is hindered by their lack of social ties to immigrant groups. Limited ties prevent parties from acquiring information about immigrant-origin individuals with interest and resources to stand as candidates. When recruiting candidates under a heavily personalised electoral system, in which parties’ ability to win seats depends on their individual candidates’ ability to attract personal votes, parties want to know that their candidates engage in active campaigning and have vote-earning attributes. Due to a lack of information, as well as the familiarity and trust related to it, parties often feel unable and unwilling to recruit candidates from immigrant communities. Furthermore, immigrants have significantly less experience with political organisations, and hence are less often in the party’s inner network, from which parties begin their search for candidates. Those who are not members of parties’ networks are not very likely to be personally targeted and encouraged to stand. Therefore, social networks play a fundamental role in the recruitment of immigrant-origin candidates and, thus, in the political representation of immigrants in Finnish municipal councils.

The role of social networks and social capital in political recruitment has not been sufficiently acknowledged in previous studies on immigrants’ political representation. Therefore, the systematic documentation of these factors is one of the main contributions of this study. The findings of this study can be used to recognise and overcome the barriers that immigrants face on their pathways to political integration.