Isien kokemuksia varhaisesta isä–lapsi-suhteesta : systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Isä–lapsi-suhteen tutkimus on keskittynyt suurimmaksi osaksi siihen, mitä merkitystä isällä on lapsen hyvinvoinnille, terveydelle ja kehitykselle. Lasten näkökulmasta tämä on ollut tärkeää ja tarpeellista, mutta koska kahden ihmisen välinen vuorovaikutus on aina kaksisuuntaista, myös isän näkökulma on tutkimuksen kannalta tärkeää. Tällöin nousevat esiin isä–lapsi-suhteen merkitykset isille sekä isyyden vaikutukset isän omaan hyvinvointiin ja elämään. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata isien kokemuksia varhaisesta isä–lapsi-suhteesta. Katsauksessa pyrittiin isien kokemuksien kuvaamiseen ja tunnistamiseen omana ilmiönään, selkeästi erotettuna esimerkiksi äidin kokemuksista varhaisesta suhteestaan vastasyntyneeseen lapseen. Varhaisella isä–lapsi-suhteella tarkoitetaan tässä ajanjaksoa lapsen syntymästä neljän kuukauden ikään asti. Tiedonhaku toteutettiin Cinahl-, Medline- ja Medic-tietokannoissa. Hakusanoina käytettiin laajasti isä–lapsi-suhdetta, hoivaa, vastasyntynyttä, ihokontaktia ja sektiota kuvaavia käsitteitä. Hakutuloksena saatiin 328 artikkelia, joista mukaan valittiin koko tekstin perusteella 13 artikkelia Cinahlista ja Medlinesta sekä yksi manuaalihaulla. Vuosina 2005–2020 englanniksi julkaistut, vertaisarvioidut tutkimusartikkelit arvioitiin JBI-kriteeristön mukaan. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Artikkeleista poimittiin 891 alkuperäisilmaisua, jotka pelkistettynä luokiteltiin 160:een alaluokkaan. Alaluokista muodostettiin 42 väliluokkaa, jotka ryhmiteltiin 14:ään yläluokkaan ja lopulta neljään pääluokkaan. Varhainen isä–lapsi-suhde ilmeni siten, että isät kokivat ihokontaktin tutustua vastasyntyneeseen, isät kokivat vanhemmuuden todentuntuisena, isät kokivat epävarmuutta osallistumisesta vastasyntyneen hoivaamiseen sekä isät kokivat vanhemman roolin pienuutta. Ihokontaktin koettiin edistävän isien osallistumista varhaiseen hoivaamiseen, sitä pidettiin luontevana sekä sen koettiin hyödyttävän isää itseään. Vanhemmuuden todentuntuisuus käsitti varhaisen hoivaamisen positiivisen palautteen ja kokemuksen siitä, että varhainen osallistuminen lisää vanhemmuuden tasa-arvoa. Lisäksi vanhemmuuden todentuntuisuus käsitti isyyden tuntumisen todelta varhaisessa vuorovaikutuksessa vastasyntyneen kanssa ja tarpeen olla läsnä vastasyntyneen kanssa. Isien kokema epävarmuus osallistumisesta vastasyntyneen hoivaamiseen koettiin epävarmuutena hoivan antamiseen, vastasyntyneen voinnista johtuvana epävarmuutena, tiedonpuutteesta johtuvana osallistumattomuutena vastasyntyneen hoivaamiseen sekä kokemuksesta, että on pakko pärjätä. Isien kokema vanhemman roolin pienuus nähtiin varhaisen vuorovaikutuksen esteinä isän ja vastasyntyneen välillä teho-osastoympäristössä, kokemuksena toteuttaa vanhemmuutta epänormaalisti tuettuna sekä isyyden tekojen pienuutena teho-osastolla. Päätulokset ovat yhteneväisiä aiempien tutkimusten kanssa. Tähän kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset painottuivat enemmän ennenaikaisena syntyvän lapsen isien kokemaan suhteeseen. Jatkossa tarvitaan tutkimusta isien toimijuudesta sairaalaympäristössä sekä vanhemmuuden ensihetkien normaaliuden odotuksista ja toiveista.