Separate and Combined Effects of Lifestyle Risk Factors on Biomarkers of Liver Function, Inflammation and Lipid Status
Nivukoski, Ulla (2021)
Nivukoski, Ulla
Tampere University
2021
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-04-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1905-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1905-2
Tiivistelmä
Elintapoihin liittyvät terveysongelmat yleistyvät nyky-yhteiskunnissa. Lukuisat elintapojen riskitekijät – kuten haitallinen alkoholinkäyttö, tupakointi, ylipaino, fyysinen passiivisuus ja puutteellinen ruokavalio – voivat aiheuttaa kroonisia sairauksia ja elin- iän lyhentymistä. Sen sijaan terveellisten elintapojen omaksumisen on osoitettu liittyvän pidentyneeseen eliniänodotteeseen.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin erilaisten elintapatekijöiden yhteyttä maksan toimintaa kuvaaviin maksaentsyymiaktiivisuuksiin, tulehdustilojen biomarkkeriin sekä seerumin lipidiprofiiliin käyttäen laajaa kansallista väestötutkimusaineistoa (FINRISKI). Tutkimusaineisto on kerätty kuudelta eri alueelta Suomessa vuosina 1997, 2002 ja 2007. Tutkimuksen otos, 22 327 perustervettä henkilöä iältään 25–74 vuotta, poimittiin satunnaistettuna otoksena ikä- ja sukupuoliryhmittäin. Tiedot terveydentilasta, alkoholinkäytöstä, tupakoinnista, fyysisestä aktiivisuudesta ja kahvinkulutuksesta kerättiin haastatteluin ja kyselylomakkein. Fyysisiä mittauksia käyttäen kerättiin tiedot painosta ja pituudesta sekä vyötärönympäryksestä. Tutkimukseen osallistujat raportoivat alkoholinkäyttönsä viimeisimmän 12 kuukauden ajalta, ja käyttömäärien mukaan heidät jaettiin absolutisteihin sekä Maailman terveysjärjestön WHO äskettäin määrittelemiin alkoholinkäytön riskikategorioihin; vähäisen, kohtalaisen, korkean sekä erittäin korkean riskin kategoriaan. Lisäksi osallistujat ryhmiteltiin sen mukaan, miten usein juominen oli ollut humalahakuista. Seerumin maksaentsyymit (gamma-glutamyylitransferaasi GT ja alaniiniaminotransferaasi ALAT), C-reaktiivinen proteiini (CRP) ja lipidiprofiili määritettiin vakiintuneilla kliiniskemiallisilla menetelmillä. Eri elintapatekijöiden (alkoholinkäyttö, tupakointi, fyysinen passiivisuus sekä ylipaino ja lihavuus) riskipisteet määritettiin asteikolla 0–8. Riskipisteiden mukaan osallistujat jaoteltiin ryhmiin ja näin pystyttiin arvioimaan eri elintapatekijöiden yhteisvaikutuksia.
Alkoholinkäytön mukainen WHO:n riskikategoria oli melko lineaarisesti yhteydessä kohonneisiin GT-, ALAT- ja CRP-arvoihin. Alkoholinkäyttö vaikutti myös merkitsevästi poikkeavien lipidiarvojen esiintymiseen. Nämä havainnot säilyivät merkitsevinä GT-, ALAT- ja lipidiarvojen osalta, vaikka aineisto vakioitiin iällä, vyötärönympärysmitalla, liikunnan määrällä, tupakoinnilla ja kahvin kulutuksella. Humalahakuisen juomisen useus oli merkitsevästi yhteydessä GT-aktiivisuuksiin sekä miehillä (p < 0.0005) että naisilla (p < 0.0005) ja ALAT- aktiivisuuksiin miehillä (p < 0.0005). Alkoholin kokonaiskulutuksen mukaan vähäisen riskin kategoriaan kuuluvilla osallistujilla, jotka joivat humalahakuisesti useammin kuin kerran kuukaudessa, oli selvästi korkeammat GT- (p < 0.0005) ja ALAT-aktiivisuudet (p < 0.0005) kuin saman riskikategorian alkoholinkäyttäjillä, joiden juominen ei ollut humalahakuista.
Epäsuotuisien elintapariskitekijöiden kokonaismäärän sekä seerumin GT-, ALAT-, CRP-, kolesteroli-, HDL-, LDL- ja triglyseridiarvojen välillä havaittiin yhdenmukaisia annos-vastesuhteita. Verrattuna niihin, joilla ei ollut riskitekijöitä, kaikkien tutkimuksen kohteena olleiden biomarkkereiden osalta viite- tai tavoitearvoista poikkeavien arvojen monimuuttujakorjatut ristitulosuhteet (OR) olivat merkitsevästi korkeammat niillä, joiden riskipisteiden summa oli kaksi tai enemmän. Tarkasteltaessa ryhmää, jossa oli eniten riskitekijöitä, selvimmät ristitulosuhteiden nousut havaittiin miesten seerumin GT-aktiivisuuksissa: OR 26.6 (12.4–57.0), ALAT-aktiivisuuksissa: OR 40.3 (5.3–307.8), CRP-arvoissa: OR 16.2 (7.8–33.7) ja triglyseridiarvoissa: OR 14.4 (8.6–24.0). Rasvamaksaan viittaavan rasvamaksaindeksin eli FLI-arvon ≥ 60 esiintyminen lisääntyi miehillä 2.4 %:sta 81.9 %:iin, kun kokonaisriskipisteet nousivat 0 pisteestä 7–8 pisteeseen (p < 0.0005) ja naisilla vastaavasti 0 %:sta 73.5 %:iin (p < 0.0005). Merkittävimmät yksittäiset vaikutukset rasvamaksaan viittaavan FLI-arvon (≥ 60) todennäköisyyteen havaittiin fyysisellä passiivisuudella (p < 0.0005 molemmilla sukupuolilla) ja alkoholinkulutuksella, erityisesti miehillä (p < 0.0005).
Tutkimus osoittaa, että laboratoriokokeiden systemaattinen käyttö potilaiden seurannassa saattaa parantaa elintapoihin ja käyttäytymiseen liittyvien terveysriskien arviointia. Tutkimuksen tulokset myös korostavat humalahakuisen alkoholinkäytön mahdollisia haitallisia seurauksia maksan toimintaan jopa niillä, joiden alkoholin kokonaiskulutus on vähäisen riskin kulutustasoa. Useiden epäsuotuisien elintapariskitekijöiden samanaikaiseen esiintymiseen osoitettiin liittyvän selviä poikkeavuuksia maksan toimintaa, elimistön tulehdustilaa ja lipidiprofiilia kuvaavissa laboratoriotutkimuksissa sekä suuri maksan rasvoittumisen todennäköisyys. Laboratoriotutkimusten käyttö voi olla hyödyllistä myös interventioissa, joiden päämääränä on ylläpitää terveellisiä elintapoja.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin erilaisten elintapatekijöiden yhteyttä maksan toimintaa kuvaaviin maksaentsyymiaktiivisuuksiin, tulehdustilojen biomarkkeriin sekä seerumin lipidiprofiiliin käyttäen laajaa kansallista väestötutkimusaineistoa (FINRISKI). Tutkimusaineisto on kerätty kuudelta eri alueelta Suomessa vuosina 1997, 2002 ja 2007. Tutkimuksen otos, 22 327 perustervettä henkilöä iältään 25–74 vuotta, poimittiin satunnaistettuna otoksena ikä- ja sukupuoliryhmittäin. Tiedot terveydentilasta, alkoholinkäytöstä, tupakoinnista, fyysisestä aktiivisuudesta ja kahvinkulutuksesta kerättiin haastatteluin ja kyselylomakkein. Fyysisiä mittauksia käyttäen kerättiin tiedot painosta ja pituudesta sekä vyötärönympäryksestä. Tutkimukseen osallistujat raportoivat alkoholinkäyttönsä viimeisimmän 12 kuukauden ajalta, ja käyttömäärien mukaan heidät jaettiin absolutisteihin sekä Maailman terveysjärjestön WHO äskettäin määrittelemiin alkoholinkäytön riskikategorioihin; vähäisen, kohtalaisen, korkean sekä erittäin korkean riskin kategoriaan. Lisäksi osallistujat ryhmiteltiin sen mukaan, miten usein juominen oli ollut humalahakuista. Seerumin maksaentsyymit (gamma-glutamyylitransferaasi GT ja alaniiniaminotransferaasi ALAT), C-reaktiivinen proteiini (CRP) ja lipidiprofiili määritettiin vakiintuneilla kliiniskemiallisilla menetelmillä. Eri elintapatekijöiden (alkoholinkäyttö, tupakointi, fyysinen passiivisuus sekä ylipaino ja lihavuus) riskipisteet määritettiin asteikolla 0–8. Riskipisteiden mukaan osallistujat jaoteltiin ryhmiin ja näin pystyttiin arvioimaan eri elintapatekijöiden yhteisvaikutuksia.
Alkoholinkäytön mukainen WHO:n riskikategoria oli melko lineaarisesti yhteydessä kohonneisiin GT-, ALAT- ja CRP-arvoihin. Alkoholinkäyttö vaikutti myös merkitsevästi poikkeavien lipidiarvojen esiintymiseen. Nämä havainnot säilyivät merkitsevinä GT-, ALAT- ja lipidiarvojen osalta, vaikka aineisto vakioitiin iällä, vyötärönympärysmitalla, liikunnan määrällä, tupakoinnilla ja kahvin kulutuksella. Humalahakuisen juomisen useus oli merkitsevästi yhteydessä GT-aktiivisuuksiin sekä miehillä (p < 0.0005) että naisilla (p < 0.0005) ja ALAT- aktiivisuuksiin miehillä (p < 0.0005). Alkoholin kokonaiskulutuksen mukaan vähäisen riskin kategoriaan kuuluvilla osallistujilla, jotka joivat humalahakuisesti useammin kuin kerran kuukaudessa, oli selvästi korkeammat GT- (p < 0.0005) ja ALAT-aktiivisuudet (p < 0.0005) kuin saman riskikategorian alkoholinkäyttäjillä, joiden juominen ei ollut humalahakuista.
Epäsuotuisien elintapariskitekijöiden kokonaismäärän sekä seerumin GT-, ALAT-, CRP-, kolesteroli-, HDL-, LDL- ja triglyseridiarvojen välillä havaittiin yhdenmukaisia annos-vastesuhteita. Verrattuna niihin, joilla ei ollut riskitekijöitä, kaikkien tutkimuksen kohteena olleiden biomarkkereiden osalta viite- tai tavoitearvoista poikkeavien arvojen monimuuttujakorjatut ristitulosuhteet (OR) olivat merkitsevästi korkeammat niillä, joiden riskipisteiden summa oli kaksi tai enemmän. Tarkasteltaessa ryhmää, jossa oli eniten riskitekijöitä, selvimmät ristitulosuhteiden nousut havaittiin miesten seerumin GT-aktiivisuuksissa: OR 26.6 (12.4–57.0), ALAT-aktiivisuuksissa: OR 40.3 (5.3–307.8), CRP-arvoissa: OR 16.2 (7.8–33.7) ja triglyseridiarvoissa: OR 14.4 (8.6–24.0). Rasvamaksaan viittaavan rasvamaksaindeksin eli FLI-arvon ≥ 60 esiintyminen lisääntyi miehillä 2.4 %:sta 81.9 %:iin, kun kokonaisriskipisteet nousivat 0 pisteestä 7–8 pisteeseen (p < 0.0005) ja naisilla vastaavasti 0 %:sta 73.5 %:iin (p < 0.0005). Merkittävimmät yksittäiset vaikutukset rasvamaksaan viittaavan FLI-arvon (≥ 60) todennäköisyyteen havaittiin fyysisellä passiivisuudella (p < 0.0005 molemmilla sukupuolilla) ja alkoholinkulutuksella, erityisesti miehillä (p < 0.0005).
Tutkimus osoittaa, että laboratoriokokeiden systemaattinen käyttö potilaiden seurannassa saattaa parantaa elintapoihin ja käyttäytymiseen liittyvien terveysriskien arviointia. Tutkimuksen tulokset myös korostavat humalahakuisen alkoholinkäytön mahdollisia haitallisia seurauksia maksan toimintaan jopa niillä, joiden alkoholin kokonaiskulutus on vähäisen riskin kulutustasoa. Useiden epäsuotuisien elintapariskitekijöiden samanaikaiseen esiintymiseen osoitettiin liittyvän selviä poikkeavuuksia maksan toimintaa, elimistön tulehdustilaa ja lipidiprofiilia kuvaavissa laboratoriotutkimuksissa sekä suuri maksan rasvoittumisen todennäköisyys. Laboratoriotutkimusten käyttö voi olla hyödyllistä myös interventioissa, joiden päämääränä on ylläpitää terveellisiä elintapoja.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4905]