Kuntapäättäjien käsityksiä hyvinvoinnista
Aaltonen, Kati (2021)
2021
Hallintotieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103232640
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103232640
Tiivistelmä
Hyvinvointi on jokaista koskettava ilmiö. Se parantaa elämämme laatua ja siksi useimmat tavoittelevat hyvinvointia. Hyvinvointi voi olla objektiivista tai subjektiivista. Hyvinvoinnin käsitteen määrittely on kuitenkin vaikeaa eikä konsensusta olekaan saavutettu.
Hyvinvoinnilla on yksilöiden hyvinvoinnin lisäksi myös yhteiskunnallinen ulottuvuus, sillä kuntien tulee kuntastrategiassaan edistää kuntalaisten hyvinvointia. Kuntien hyvinvointitehtävä kohtaa kuitenkin haasteita tulevaisuudessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon kunnista maakunnallisille hyvinvointialueille. Ilmastonmuutos vaikuttaa hyvinvointiin niin maailmanlaajuisesti kuin paikallisestikin. Lisäksi kunnat kohtaavat painetta hyvinvoinnin yhtenäistämiseen. Herääkin kysymys, mitä kuntapäättäjät edistävät, kun he edistävät hyvinvointia?
Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää, millaisia käsityksiä kuntapäättäjillä on hyvinvoinnista. Lisäksi tutkittiin, vaikuttavatko erilaiset hyvinvointikäsitykset kuntastrategiaan. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea tamperelaista kuntapäättäjää. Kuntapäättäjien käsityksiä hyvinvoinnista tutkittiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Teoriaohjaava sisällönanalyysi eteni aineistolähtöisyydestä teoriaan kytkemiseen. Tässä tutkimuksessa hyvinvoinnin teoriat rajattiin viiteen: resurssiteoriaan, tarveteoriaan, Having, Loving, Being:iin, toimintamahdollisuuksien teoriaan ja kestävän hyvinvoinnin teoriaan. Hyvinvointikäsitysten vaikutusta kuntastrategiaan tutkittiin puolestaan käyttämällä samaa aineistoa asiantuntijahaastatteluina.
Tutkimuksen tulos on, että kuntapäättäjien hyvinvointikäsitykset kiteytyvät kolmeen hyvinvoinnin teoriaan: resurssiteoriaan, toimintamahdollisuuksien teoriaan ja kestävän hyvinvoinnin teoriaan. Ilmastonmuutoksen koetaan uhkaavan hyvinvointia ja tämä käsitys liittyy kaikkiin tuloksena saatuihin hyvinvoinnin teorioihin. Lisäksi kuntapäättäjät kokevat hyvinvointikäsitysten vaikuttavan kuntastrategiaan, joskin Tampereella, josta tutkimuksen aineisto on, politisoitumista ehkäistään laajalla puolueiden välisellä yhteistyöllä.
On mahdollista, että tulevaisuudessa hyvinvoinnin politisoituminen syvenee, jos ilmastopolitiikan ja hyvinvoinnin kytkentä vahvistuu. Kuntapäättäjien erilaiset hyvinvointikäsitykset ovat politisoitumisen riskistä huolimatta voimavara, joka edistää paitsi kuntalaisten moniulotteista hyvinvointia, myös paikallista itsehallintoa. Kuntastrategian roolia kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisessä tulisikin vahvistaa. Samalla kuntalaisten ja sidosryhmien osallisuutta kuntastrategian teossa voisi lisätä.
Hyvinvoinnilla on yksilöiden hyvinvoinnin lisäksi myös yhteiskunnallinen ulottuvuus, sillä kuntien tulee kuntastrategiassaan edistää kuntalaisten hyvinvointia. Kuntien hyvinvointitehtävä kohtaa kuitenkin haasteita tulevaisuudessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon kunnista maakunnallisille hyvinvointialueille. Ilmastonmuutos vaikuttaa hyvinvointiin niin maailmanlaajuisesti kuin paikallisestikin. Lisäksi kunnat kohtaavat painetta hyvinvoinnin yhtenäistämiseen. Herääkin kysymys, mitä kuntapäättäjät edistävät, kun he edistävät hyvinvointia?
Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää, millaisia käsityksiä kuntapäättäjillä on hyvinvoinnista. Lisäksi tutkittiin, vaikuttavatko erilaiset hyvinvointikäsitykset kuntastrategiaan. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea tamperelaista kuntapäättäjää. Kuntapäättäjien käsityksiä hyvinvoinnista tutkittiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Teoriaohjaava sisällönanalyysi eteni aineistolähtöisyydestä teoriaan kytkemiseen. Tässä tutkimuksessa hyvinvoinnin teoriat rajattiin viiteen: resurssiteoriaan, tarveteoriaan, Having, Loving, Being:iin, toimintamahdollisuuksien teoriaan ja kestävän hyvinvoinnin teoriaan. Hyvinvointikäsitysten vaikutusta kuntastrategiaan tutkittiin puolestaan käyttämällä samaa aineistoa asiantuntijahaastatteluina.
Tutkimuksen tulos on, että kuntapäättäjien hyvinvointikäsitykset kiteytyvät kolmeen hyvinvoinnin teoriaan: resurssiteoriaan, toimintamahdollisuuksien teoriaan ja kestävän hyvinvoinnin teoriaan. Ilmastonmuutoksen koetaan uhkaavan hyvinvointia ja tämä käsitys liittyy kaikkiin tuloksena saatuihin hyvinvoinnin teorioihin. Lisäksi kuntapäättäjät kokevat hyvinvointikäsitysten vaikuttavan kuntastrategiaan, joskin Tampereella, josta tutkimuksen aineisto on, politisoitumista ehkäistään laajalla puolueiden välisellä yhteistyöllä.
On mahdollista, että tulevaisuudessa hyvinvoinnin politisoituminen syvenee, jos ilmastopolitiikan ja hyvinvoinnin kytkentä vahvistuu. Kuntapäättäjien erilaiset hyvinvointikäsitykset ovat politisoitumisen riskistä huolimatta voimavara, joka edistää paitsi kuntalaisten moniulotteista hyvinvointia, myös paikallista itsehallintoa. Kuntastrategian roolia kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisessä tulisikin vahvistaa. Samalla kuntalaisten ja sidosryhmien osallisuutta kuntastrategian teossa voisi lisätä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8996]