"Historian opiskelun suurin hyöty on empatian kehittyminen" : Nuorten ja ohjaajien käsityksiä historiakerhoista ja kulttuuriperinnöstä
Laakso, Tuuli (2021)
Laakso, Tuuli
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103192611
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103192611
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen toimeksiantaja, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura, toivoo saavansa tietoa siitä, millainen vaikutus seuran organisoimilla historiakerhoilla on ollut kerholaisille itselleen ja myös laajemmin kulttuuriperintökasvatuksen ja yhteiskunnan saralla. Historiakerhoja on tuotettu vuodesta 2016 lähtien ja niitä on ollut yhteensä 18 paikkakunnalla.
Tutkimus on luonteeltaan fenomenografinen tutkimus. Aineisto kerättiin historiakerholaisille osoitetun sähköisen kyselylomakkeen avulla loppuvuodesta 2019. Aineistoon lukeutuvat myös kerho-ohjaajien vuosina 2016-2019 kirjoittamat raportit kustakin historiakerhokaudesta. Aineisto analysoitiin fenomenografista analyysitapaa hyödyntäen. Fenomenografisen analyysin tarkoituksena oli tuoda esiin historiakerholaisten ja historiakerho-ohjaajien käsityksiä historiakerhoista ja kulttuuriperinnöstä sekä niiden merkityksestä.
Keskeisenä tuloksena tutkielmassani voidaan pitää sitä, että historiakerhotoiminnalla on merkitystä kerholaisille itselleen. Historiakerhojen ajoittuminen koulupäivän jälkeiseen aikaan, sen sisällölliset ratkaisut sekä koulutunnista poikkeava tekeminen nousevat ensisijaisesti esiin tarkasteltaessa kerhon merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta. Kerho luo nuorelle ajan ja tilan olla jossain, osallistuen niin halutessaan. Historiakerho myös osallistaa pohtimaan ja tuottamaan kulttuuriperintöä laajasti. Parhaimmassa tapauksessa historiakerhon teemasta täysin kiinnostumaton kerholainen onkin motivoitunut osallistumaan tavalla, jota tavallisella koulutunnilla ei ole tapahtunut. Historiakerho on myös vaikuttanut kerholaisten menestymiseen koulun historiantunnilla.
Ohjaajille itselleen kerhon ohjaaminen on ollut mielekästä, vaikka haasteitakin on ollut. Suurimmat haasteet liittyvät ohjaajien näkökulmasta kerholaisten ikään, osallistujamääriin ja sopivan kerhoajankohdan löytämiseen. Opetussuunnitelman ulkopuolisena toimintana historiakerho vaikuttaisi olevan mielekäs aktiviteetti, muodostaen koululaiselle eheän koulupäivän.
Aineistosta käy ilmi, että historiakerhoon on osallistunut nuoria, jotka eivät lähtökohtaisesti ole olleet kiinnostuneita historiasta, mutta silti he ovat osallistuneet kerhoon ja haluavat jatkaa siellä. Jokin elementti saa nämä nuoret palaamaan historiakerhoon kerta toisensa jälkeen. Kerho vaikuttaisi siis täyttävän jonkin oleellisen sosiaalisen tarpeen. Tällä on laajempi merkitys tarkasteltaessa esimerkiksi nuorten syrjäytymiskehitystä yhteiskunnassa.
Tutkimus on luonteeltaan fenomenografinen tutkimus. Aineisto kerättiin historiakerholaisille osoitetun sähköisen kyselylomakkeen avulla loppuvuodesta 2019. Aineistoon lukeutuvat myös kerho-ohjaajien vuosina 2016-2019 kirjoittamat raportit kustakin historiakerhokaudesta. Aineisto analysoitiin fenomenografista analyysitapaa hyödyntäen. Fenomenografisen analyysin tarkoituksena oli tuoda esiin historiakerholaisten ja historiakerho-ohjaajien käsityksiä historiakerhoista ja kulttuuriperinnöstä sekä niiden merkityksestä.
Keskeisenä tuloksena tutkielmassani voidaan pitää sitä, että historiakerhotoiminnalla on merkitystä kerholaisille itselleen. Historiakerhojen ajoittuminen koulupäivän jälkeiseen aikaan, sen sisällölliset ratkaisut sekä koulutunnista poikkeava tekeminen nousevat ensisijaisesti esiin tarkasteltaessa kerhon merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta. Kerho luo nuorelle ajan ja tilan olla jossain, osallistuen niin halutessaan. Historiakerho myös osallistaa pohtimaan ja tuottamaan kulttuuriperintöä laajasti. Parhaimmassa tapauksessa historiakerhon teemasta täysin kiinnostumaton kerholainen onkin motivoitunut osallistumaan tavalla, jota tavallisella koulutunnilla ei ole tapahtunut. Historiakerho on myös vaikuttanut kerholaisten menestymiseen koulun historiantunnilla.
Ohjaajille itselleen kerhon ohjaaminen on ollut mielekästä, vaikka haasteitakin on ollut. Suurimmat haasteet liittyvät ohjaajien näkökulmasta kerholaisten ikään, osallistujamääriin ja sopivan kerhoajankohdan löytämiseen. Opetussuunnitelman ulkopuolisena toimintana historiakerho vaikuttaisi olevan mielekäs aktiviteetti, muodostaen koululaiselle eheän koulupäivän.
Aineistosta käy ilmi, että historiakerhoon on osallistunut nuoria, jotka eivät lähtökohtaisesti ole olleet kiinnostuneita historiasta, mutta silti he ovat osallistuneet kerhoon ja haluavat jatkaa siellä. Jokin elementti saa nämä nuoret palaamaan historiakerhoon kerta toisensa jälkeen. Kerho vaikuttaisi siis täyttävän jonkin oleellisen sosiaalisen tarpeen. Tällä on laajempi merkitys tarkasteltaessa esimerkiksi nuorten syrjäytymiskehitystä yhteiskunnassa.