Varhaiskasvattajan ja lasten välinen vuorovaikutus saturyhmissä
Herrala, Johanna (2021)
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103182602
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103182602
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella varhaiskasvattajan verbaalista toimintaa saturyhmissä lapsi- aikuinen vuorovaikutuksen aikana. Tutkimus keskittyi saturyhmissä muodostuviin keskusteluketjuihin, joiden aloittajana toimi kasvattaja. Tarkastelun kohteena olivat keskusteluketjujen pituudet sekä sisällöt. Keskusteluketjujen sisällöistä keskityttiin erityisesti kasvattajan esittämiin kysymyksiin sekä antamiin palautteisiin. Kasvattajan esittämiä kysymyksiä tarkasteltiin niiden muodon perusteella. Tässä tutkimuksessa kysymykset jakaantuivat avoimiin ja suljettuihin kysymyksiin sekä tarkentaviin ja aloitekysymyksiin. Kasvattajan antamat palautteet jaoteltiin positiiviseen, neutraaliin ja korjaavaan palautteeseen, joista positiivista palautetta tarkasteltiin tarkemmin.
Tutkimus on laadullinen teorialähtöinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty toimintakauden 2015-2016 aikana. Tutkimuksen aineisto on osa professori Janne Lepolan Satakiel -projektia, jonka tarkoituksena on mitata Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamallin vaikuttavuutta ja toimivuutta saturyhmissä. Tämän tutkimuksen aineisto koostui kasvattajien kuvaamista videoista, jotka on analysoitu videoanalyysiä hyödyntäen ATLAS.ti -ohjelmalla.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että keskusteluketjut jakaantuivat melko tasaisesti lyhyihin sekä pitkiin ketjuihin. Lyhyet ketjut osoittautuivat melko toteaviksi. Pitkät ketjut puolestaan saivat keskusteluun lisää syvyyttä ja jatkuvuutta, sillä keskusteluun osallistui useampi lapsi. Suurin osa kasvattajan esittämistä kysymyksistä olivat suljettuja kysymyksiä, jotka sisälsivät rajatut vastausvaihtoehdot. Lisäksi aloitekysymysten määrä oli suurempi kuin tarkentavien kysymysten määrä. Palautteen luonne oli pääasiassa neutraalia. Korjaavaa palautetta annettiin todella vähän ja positiivista palautetta niukasti. Positiivinen palaute annettiin lapselle useimmiten muistamiseen liittyvissä tilanteissa. Lisäksi positiivinen palaute ei esiintynyt kannustavana elementtinä lasten aktiivisuuteen jatkaa keskustelua.
Tämän tutkimuksen reliabiliteettia ja validiteettia on tarkasteltu peilaten niitä kirjallisuuteen. Lisäksi videoaineiston käyttöä on pohdittu tutkimuksen luotettavuuden kannalta.
Tutkimus on laadullinen teorialähtöinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty toimintakauden 2015-2016 aikana. Tutkimuksen aineisto on osa professori Janne Lepolan Satakiel -projektia, jonka tarkoituksena on mitata Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamallin vaikuttavuutta ja toimivuutta saturyhmissä. Tämän tutkimuksen aineisto koostui kasvattajien kuvaamista videoista, jotka on analysoitu videoanalyysiä hyödyntäen ATLAS.ti -ohjelmalla.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että keskusteluketjut jakaantuivat melko tasaisesti lyhyihin sekä pitkiin ketjuihin. Lyhyet ketjut osoittautuivat melko toteaviksi. Pitkät ketjut puolestaan saivat keskusteluun lisää syvyyttä ja jatkuvuutta, sillä keskusteluun osallistui useampi lapsi. Suurin osa kasvattajan esittämistä kysymyksistä olivat suljettuja kysymyksiä, jotka sisälsivät rajatut vastausvaihtoehdot. Lisäksi aloitekysymysten määrä oli suurempi kuin tarkentavien kysymysten määrä. Palautteen luonne oli pääasiassa neutraalia. Korjaavaa palautetta annettiin todella vähän ja positiivista palautetta niukasti. Positiivinen palaute annettiin lapselle useimmiten muistamiseen liittyvissä tilanteissa. Lisäksi positiivinen palaute ei esiintynyt kannustavana elementtinä lasten aktiivisuuteen jatkaa keskustelua.
Tämän tutkimuksen reliabiliteettia ja validiteettia on tarkasteltu peilaten niitä kirjallisuuteen. Lisäksi videoaineiston käyttöä on pohdittu tutkimuksen luotettavuuden kannalta.