Elokuvien sisällönkuvailu Netflix- ja Yle Areena -suoratoistopalveluissa
Majava, Lassi (2021)
Majava, Lassi
2021
Viestinnän monitieteinen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Multidisciplinary Communication Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-03-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103152566
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103152566
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään kahden suositun suoratoistopalvelun, Netflixin ja Yle Areenan, elokuvien sisällönkuvailukeinoja. Samalla tavalla kuin kirjastojen, suoratoistopalvelujen on ryhmiteltävä valikoimansa kokonaisuuksiksi selailun ja löydettävyyden helpottamiseksi. Elokuva on audiovisuaalisten erityispiirteidensä vuoksi mielenkiintoinen ja haastava kuvailtava.
Tutkielman aineistoksi valittiin sattumanvaraisesti kymmenen elokuvaa sekä Netflixistä että Yle Areenasta sekä kummankin suoratoistopalvelun etusivut. Elokuvien sisällönkuvailukeinojen analysoinnissa hyödynnettiin laadullista sisällönanalyysiä. Analyysirunkona käytettiin Jari Liljan kehittämää elokuvien vaihtoehtoista sisällönkuvailumallia, joka koostuu viidestä dimensiosta: aihe, kehys, tekijän tarkoitus, lähestyttävyys ja genre. Genren kuvailun analyysissä sovellettiin Alastair Fowlerin kirjallisuuden lajityyppimääritelmiä, jotka sopivat myös elokuvan tarkasteluun. Genreen kiinnitettiin tutkielmassa erityistä huomiota, koska se on eniten katsojan ennakkokäsityksiin vaikuttava piirre ja siten keskeinen elokuvan kuvailussa ja luokittelussa. Erittelyn myötä analyysirunkoon lisättiin induktiiviseen päättelyyn perustuen uudet luokat visuaalisuus sekä muut seikat, joka sisältää muun muassa suoratoistopalveluiden tavan suositella muita elokuvia.
Tutkielman perusteella sekä Netflix että Yle Areena nojaavat elokuviensa kuvailussa vahvasti vapaasti indeksoituun eli luonnollisella kielellä kirjoitettuun sisällönkuvaukseen, joka pääasiassa tiivistää elokuvan juonen. Elokuvan lajityypit, tunnelmaa kuvailevat avainsanat sekä ohjaaja- ja näyttelijätiedot Netflix ilmaisee yhdenmukaisesti käyttäen kontrolloitua kieltä, tosin näiden luokkien attribuutit havaittiin paikoin keskenään päällekkäisiksi ja tarkkuudeltaan vaihteleviksi. Yle Areena sen sijaan sisällyttää suurimman osan elokuvaa kuvaavista tiedoista vapaasti kirjoitettuihin, epäyhdenmukaisiin kuvauksiin. Teknisistä tiedoista, kuten kielitiedoista ja sivustolta poistumisen päivämäärästä, Yle Areena kertoo kattavammin kuin Netflix. Visuaalisuus havaittiin merkittäväksi tekijäksi kummankin suoratoistopalvelun käyttöliittymässä. Palvelut kilpailevat asiakkaista, joten sanallisten kuvailujen lisäksi katsojan on tärkeä saada teoksesta mielikuva elokuvaa valitessaan esimerkiksi julisteesta tai trailerista.
Sisällönkuvailustrategioita ei ole aiemmin juuri tutkittu suoratoistopalvelujen näkökulmasta, joten tutkielma tarjoaa uutta tietoa keinoista kuvailla elokuvaa digitaalisessa ympäristössä. Tutkielman tulokset antavat havainnollista tietoa suurten elokuva-aineistojen digitaalisesta luokittelusta, ja niitä voi hyödyntää luokittelustrategioiden kehittämisessä erityisesti suoratoistopalveluiden kontekstissa.
Tutkielman aineistoksi valittiin sattumanvaraisesti kymmenen elokuvaa sekä Netflixistä että Yle Areenasta sekä kummankin suoratoistopalvelun etusivut. Elokuvien sisällönkuvailukeinojen analysoinnissa hyödynnettiin laadullista sisällönanalyysiä. Analyysirunkona käytettiin Jari Liljan kehittämää elokuvien vaihtoehtoista sisällönkuvailumallia, joka koostuu viidestä dimensiosta: aihe, kehys, tekijän tarkoitus, lähestyttävyys ja genre. Genren kuvailun analyysissä sovellettiin Alastair Fowlerin kirjallisuuden lajityyppimääritelmiä, jotka sopivat myös elokuvan tarkasteluun. Genreen kiinnitettiin tutkielmassa erityistä huomiota, koska se on eniten katsojan ennakkokäsityksiin vaikuttava piirre ja siten keskeinen elokuvan kuvailussa ja luokittelussa. Erittelyn myötä analyysirunkoon lisättiin induktiiviseen päättelyyn perustuen uudet luokat visuaalisuus sekä muut seikat, joka sisältää muun muassa suoratoistopalveluiden tavan suositella muita elokuvia.
Tutkielman perusteella sekä Netflix että Yle Areena nojaavat elokuviensa kuvailussa vahvasti vapaasti indeksoituun eli luonnollisella kielellä kirjoitettuun sisällönkuvaukseen, joka pääasiassa tiivistää elokuvan juonen. Elokuvan lajityypit, tunnelmaa kuvailevat avainsanat sekä ohjaaja- ja näyttelijätiedot Netflix ilmaisee yhdenmukaisesti käyttäen kontrolloitua kieltä, tosin näiden luokkien attribuutit havaittiin paikoin keskenään päällekkäisiksi ja tarkkuudeltaan vaihteleviksi. Yle Areena sen sijaan sisällyttää suurimman osan elokuvaa kuvaavista tiedoista vapaasti kirjoitettuihin, epäyhdenmukaisiin kuvauksiin. Teknisistä tiedoista, kuten kielitiedoista ja sivustolta poistumisen päivämäärästä, Yle Areena kertoo kattavammin kuin Netflix. Visuaalisuus havaittiin merkittäväksi tekijäksi kummankin suoratoistopalvelun käyttöliittymässä. Palvelut kilpailevat asiakkaista, joten sanallisten kuvailujen lisäksi katsojan on tärkeä saada teoksesta mielikuva elokuvaa valitessaan esimerkiksi julisteesta tai trailerista.
Sisällönkuvailustrategioita ei ole aiemmin juuri tutkittu suoratoistopalvelujen näkökulmasta, joten tutkielma tarjoaa uutta tietoa keinoista kuvailla elokuvaa digitaalisessa ympäristössä. Tutkielman tulokset antavat havainnollista tietoa suurten elokuva-aineistojen digitaalisesta luokittelusta, ja niitä voi hyödyntää luokittelustrategioiden kehittämisessä erityisesti suoratoistopalveluiden kontekstissa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [6522]