Sidosryhmäsuhde public-private partnership infrastruktuuriprojekteissa : Sammonkadun pienyritykset raitiotiehankkeen sidosryhminä

Abstract

Tässä tutkimuksessa käsitellään sidosryhmäsuhdetta public-private partnership (PPP) muotoisissa julkisissa infrastruktuuriprojekteissa tuottajaorganisaation ja tämän sidosryhmien välillä. Julkiset infrastruktuurihankkeet ovat kaupungeille ja valtiolle keskeinen keino useiden urbanisaation haasteiden hallitsemiseen liikenneruuhkista saasteisiin. Hankkeet voivat kuitenkin toimia myös taloudellisen kasvun ja kestävyyden tavoittelun ajureina. Vaikka PPP on vakiinnuttanut asemansa julkisten infrastruktuurihankkeiden toteutusmuotona, on silti sen merkitys sidosryhmäsuhteelle aliedustettuna alaa käsittelevän tieteellisen kirjallisuuden parissa. Huolimatta siitä, että sidosryhmäsuhteen hyvinvointi voi olla hankkeen onnistumisen ja organisaation maineen kannalta merkittävä tekijä.

Tutkimuksen tarkoituksena on rakentaa viitekehys sidosryhmäsuhteelle alan kirjallisuuteen perustuvan tietämyksen perusteella, jonka jälkeen tarkkaillaan public-private partnershipin merkitystä kyseiseen viitekehykseen nostamalla esiin PPP-kirjallisuuden piiristä sidosryhmäsuhteen kannalta merkittäviä PPP-projekteja kuvaavia ominaisuuksia. Tutkimuksessa suoritetun analyysin perustella voidaan kiteyttää PPP:n vaikutukset sidosryhmäsuhteeseen neljän käsitteen avulla; kompleksisuuden, läheisyyden, jäykkyyden ja kontrollin heikentymisen. Sidosryhmien edustajat kokivat PPP:n tuovan suhteeseen kompleksisuutta ja jäykkyyttä, arvioivat läheisyyden vahvistan sidosryhmäsuhteeseen vaikuttavia kokemuksia, sekä tunsivat PPP:stä lähtöisin olevan kontrollin heikentymisen vaikuttavan sidosryhmäsuhteen muodostumiseen monien arjen esimerkkien avulla. Tutkimuksen tulokset ehdottavat, että PPP:n vaikutukset sidosryhmäsuhteeseen huomioimalla voidaan huomattavasti parantaa sidosryhmien edustajien kokemusta sidosryhmäsuhteesta ja PPP-projektien toteutuksesta.