Rikosperusteinen karkottaminen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä
Mäki, Arla (2021)
2021
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-03-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103092454
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103092454
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on selvittää ovatko maahanmuuttajien rikosperusteiset karkottamiset muuttuneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä viime vuosina. Kysymystä tarkastellaan etenkin vuoden 2015 pakolaiskriisin kontekstissa. Lisäksi tarkoituksena on tarkastella, onko myös kansallisella tasolla tapahtunut lainsäädännöllisiä muutoksia.
Tutkielman tarkoituksena on myös analysoida Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kokonaisharkinnassa esiintyviä elementtejä Üner-kriteeristön kautta. Üner-kriteeristö on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen luoma kymmenen kohdan lista seikoista, joita perhe-elämän suojan ja karkottamisten kohdalla tarkastellaan. Toinen tutkimuskysymys siis on: mitä Üner-kriteeristön elementtiä tuomioistuin painottaa eniten ratkaisukäytännössään?
Aineistoni koostuu pääasiallisesti oikeustapauksista, jotka pohjautuvat Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaan kahdeksan, joka suojaa oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämää. Tutkimuksessa vertaillaan etenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuosien 2016-2020 oikeusratkaisuja sen vanhempiin päätöksiin aina 1990-luvulta saakka. Aineistoon kuuluu myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja 2000-luvulta, joiden kautta pyritään systematisoimaan kokonaisharkinnassa esiintyviä lainalaisuuksia. Tutkimusmenetelmänä on oikeuskäytäntöpainotteinen lainoppi.
Yleisenä sääntönä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet karkotetaan, vaikka siteet isäntävaltioon olisivat kiinteät. Aiempaan verrattuna Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on poikennut vähemmän tästä säännöstä. Johtopäätös on: pakolaiskriisi on kiristänyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaa. Lisäksi ratkaisujen tapauskohtaiset erityispiirteet korostuvat voimakkaasti tuomioistuimen kokonaisharkinnassa. Toisen tutkimuskysymyksen osalta voidaan sanoa, että rikoksen luonne ja vakavuus on painavin elementti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kokonaisharkinnassa. Ulkomaalaisen siteillä isäntävaltioon näyttäytyi olevan vähemmän painoarvoa aiempaan oikeuskäytäntöön verrattuna. Pakolaiskriisi on heijastunut myös kansallisella tasolla, jossa Juha Sipilän hallituskaudella tehtiin lukuisia ulkomaalaislain muutoksia. Lisäksi Suomi on pyrkinyt eroon suotuisamman suojelun tasosta kansallisessa lainsäädännössään.
Tutkielman tarkoituksena on myös analysoida Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kokonaisharkinnassa esiintyviä elementtejä Üner-kriteeristön kautta. Üner-kriteeristö on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen luoma kymmenen kohdan lista seikoista, joita perhe-elämän suojan ja karkottamisten kohdalla tarkastellaan. Toinen tutkimuskysymys siis on: mitä Üner-kriteeristön elementtiä tuomioistuin painottaa eniten ratkaisukäytännössään?
Aineistoni koostuu pääasiallisesti oikeustapauksista, jotka pohjautuvat Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaan kahdeksan, joka suojaa oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämää. Tutkimuksessa vertaillaan etenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuosien 2016-2020 oikeusratkaisuja sen vanhempiin päätöksiin aina 1990-luvulta saakka. Aineistoon kuuluu myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja 2000-luvulta, joiden kautta pyritään systematisoimaan kokonaisharkinnassa esiintyviä lainalaisuuksia. Tutkimusmenetelmänä on oikeuskäytäntöpainotteinen lainoppi.
Yleisenä sääntönä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet karkotetaan, vaikka siteet isäntävaltioon olisivat kiinteät. Aiempaan verrattuna Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on poikennut vähemmän tästä säännöstä. Johtopäätös on: pakolaiskriisi on kiristänyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaa. Lisäksi ratkaisujen tapauskohtaiset erityispiirteet korostuvat voimakkaasti tuomioistuimen kokonaisharkinnassa. Toisen tutkimuskysymyksen osalta voidaan sanoa, että rikoksen luonne ja vakavuus on painavin elementti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kokonaisharkinnassa. Ulkomaalaisen siteillä isäntävaltioon näyttäytyi olevan vähemmän painoarvoa aiempaan oikeuskäytäntöön verrattuna. Pakolaiskriisi on heijastunut myös kansallisella tasolla, jossa Juha Sipilän hallituskaudella tehtiin lukuisia ulkomaalaislain muutoksia. Lisäksi Suomi on pyrkinyt eroon suotuisamman suojelun tasosta kansallisessa lainsäädännössään.