Kammottava, nautinto ja hallinta näyttelijän äänessä

Abstract

Tässä opinnäytteessä tarkastellaan näyttelijän ääntä hallinnan ja kammottavan (unheimlich, uncanny) näkökulmista. Opinnäytteen ensimmäisessä osassa kysytään, miten näyttelijä voi havainnoida, ymmärtää ja kehittää näyttelijäntyötään oman äänensä osalta. Ääntä ja näyttelemistä jäsennetään virittämisen ja osittamisen käsitteiden avulla. Ensimmäisessä osassa tuotetaan jäsennys, josta on apua äänen tarkemmassa ja monipuolisemmassa hallinnassa. Samaan aikaan kuitenkin huomataan, ettei ääntä voi hallita kokonaan, vaan se paljastaa aina jotain ylimääräistä. Tämä hallitsematon paljastavuus toteutuu erityisesti laulun harjoittelussa, jossa kohdattuja haasteita ja kokemuksia opinnäytteessä pohditaan kammottavan käsitteen avulla. Opinnäytteen toisessa osassa kysytään, miten kammottava ääni syntyy, ja miten sen ymmärtäminen voi auttaa äänen ja näyttelijäntyön kehittämisessä.

Opinnäytteellä on kaksi tärkeää tulosta. Ensimmäinen ehdottaa, että näyttelijälle on enemmän eduksi keskittyä äänensä tuntoisuuteen sen sijaan, että hahmottaisi ääntään kuulokuvallisesti, joskin myös kuulonvarainen hahmotus voi muodostaa tärkeän työvaiheen. Toinen tulos ehdottaa, että näyttelijälle on tärkeää osata nauttia oman äänensä hallitsemattomuuden ja vierauden aiheuttamasta kammottavasta, ja että itse asiassa juuri kammottavan kokemuksista on harjoittelun avulla mahdollista kuoria esiin erityisen voimakas nautinnon lähde.

Opinnäytteen lopuksi todetaan, että näyttelijäntaide on tekijälleen nautinnollisinta silloin, kun siinä on läsnä kokemuksellisesti kammottavia piirteitä, jotka ovat kuitenkin riittävästi näyttelijän itsensä hallinnassa. Tällainen dynamiikka mahdollistaa näyttelijälle monipuolisen ja joustavan leikittelyn omaan ruumiiseensa ja ääneensä samastumisen suhteen, mikä on eduksi näyttelijäntyölle.