Horjuttamiselle antautuminen : Näyttelijän havaintoja siirtymistä ja turvasta
Eerola, Talvikki (2021)
2021
Teatterityön maisteriohjelma - Master's Programme in Theatre Arts
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103082416
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103082416
Tiivistelmä
Tämä opinnäyte käsittelee horjuttamista näyttelijänteknisenä lähtökohtana ja työvälineenä. Aihe on rajattu käsittelemään nimenomaan sitä, miten näyttelijä horjuttaa itseään. Työn keskeisiä kysymyksiä ovat: miten horjuttaminen tapahtuu, miksi horjuttaa ja mitä siitä seuraa. Opinnäyte kuvaa prosessia, jossa antaudutaan horjuttamiselle, ja tarkastellaan, millaista näyttelemistä ja uutta näyttelijändramaturgiaa horjuttaminen synnyttää. Näyttelijänteknisen näkökulman lisäksi horjuttaminen ymmärretään laajempana ajattelutapoja, olettamuksia ja näyttelijäidentiteettiä ravistelevana ilmiönä.
Opinnäytteen lähtökohtana on halu haastaa ja rikastaa omia työskentelytapoja. Olennaiseksi seikaksi muodostuu myös horjuttamisen suhde toistoon. Horjuttamisen tarkastelun rinnalla kulkee kysymys turvasta ja sen merkityksestä horjuttamisen harjoittelemisessa. Olennaisessa asemassa on myös siirtymien merkitys. Siirtymät liittyvät niin näyttelijänteknisestä näkökulmasta horjuttamisen hetkeen kuin laajempaan, näyttelijän henkilökohtaiseen siirtymään kohti uudenlaista näyttelemisen tuntua.
Horjuttamista tarkastellaan kahden eri teosesimerkin kautta. Ensimmäinen on henkilökohtaiseen aiheeseen perustuva monodraamaesitys Mihin katosit?, ja toinen maisterin tutkinnon taiteellinen opinnäyte Paskateoria. Teosesimerkkien kautta tarkastellaan, miten horjuttamisen ja turvan kokemukset ovat niissä eri tavoin ilmenneet.
Opinnäytteen tutkimuskysymysten käsittelyssä hyödynnetään niin näyttelemisen teoriaa, sosiaali- ja kulttuuriantropologisia näkökulmia kuin musiikillista ajattelua. Opinnäytteen keskeinen löydös ja arvo on se, miten horjuttaminen lähtökohtana kutsuu esiin näyttelijäntaidetta, joka on yllätyksellistä, leikkisää, nautinnollista ja uteliasta.
Opinnäytteen lähtökohtana on halu haastaa ja rikastaa omia työskentelytapoja. Olennaiseksi seikaksi muodostuu myös horjuttamisen suhde toistoon. Horjuttamisen tarkastelun rinnalla kulkee kysymys turvasta ja sen merkityksestä horjuttamisen harjoittelemisessa. Olennaisessa asemassa on myös siirtymien merkitys. Siirtymät liittyvät niin näyttelijänteknisestä näkökulmasta horjuttamisen hetkeen kuin laajempaan, näyttelijän henkilökohtaiseen siirtymään kohti uudenlaista näyttelemisen tuntua.
Horjuttamista tarkastellaan kahden eri teosesimerkin kautta. Ensimmäinen on henkilökohtaiseen aiheeseen perustuva monodraamaesitys Mihin katosit?, ja toinen maisterin tutkinnon taiteellinen opinnäyte Paskateoria. Teosesimerkkien kautta tarkastellaan, miten horjuttamisen ja turvan kokemukset ovat niissä eri tavoin ilmenneet.
Opinnäytteen tutkimuskysymysten käsittelyssä hyödynnetään niin näyttelemisen teoriaa, sosiaali- ja kulttuuriantropologisia näkökulmia kuin musiikillista ajattelua. Opinnäytteen keskeinen löydös ja arvo on se, miten horjuttaminen lähtökohtana kutsuu esiin näyttelijäntaidetta, joka on yllätyksellistä, leikkisää, nautinnollista ja uteliasta.