Kynureniinireitin genetiikka ja seerumin tulehdusmerkkiaineet masennuspotilailla
Rahikainen, Iida (2021)
Rahikainen, Iida
2021
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-03-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103072413
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103072413
Tiivistelmä
Masennus on monitekijäinen sairaus, jonka etiologia on vielä suurelta osin tuntematon. Perinnöllisillä tekijöillä tiedetään olevan osuutensa, mutta selkeitä riskigeenejä ei ole pystytty osoittamaan. Systeemistä tulehdusta on epäilty yhdeksi mahdolliseksi laukaisevaksi tai ylläpitäväksi tekijäksi masennuksen taustalla. Toisaalta yhteyden on epäilty voivan olla myös päinvastainen, eli masennus saattaisi ylläpitää systeemistä tulehdusta. Psyykkeen ja tulehdustilan toisiinsa kytkevät mekanismit ovat vielä pitkälti tuntemattomia. Eräs mahdollinen ja paljon tutkittu välittäjämekanismi on kynureniinireitti, tryptofaanin pääasiallinen hajoamisreitti. Kynureniinireitti tuottaa useita keskushermostossa aktiivisia hajoamistuotteita, ja sen poikkeavan aktivaation on useissa tutkimuksissa havaittu liittyvän moniin psykiatrisiin sairauksiin. Useiden sytokiinien puolestaan tiedetään säätelevän kynureniinireitin aktiivisuutta.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kynureniinireitin entsyymejä koodaavien geenien polymorfismien yhteyttä seerumin herkän C-reaktiivisen proteiinin (CRP) ja sytokiinien pitoisuuksiin. Tutkittavat sytokiinit olivat IL-6, IL-8, YKL-40 ja IL1Ra. Mukana oli 210 potilasta, ja tutkimus on osa Masennustalkoot II -tutkimusta. Polymorfismit analysoitiin 11 geenin alueelta ja niistä muodostettiin geneettinen riskipistemäärä jokaiselle potilaalle. Tämän jälkeen analysoitiin riskipistemäärän yhteys seerumista määritettyihin herkän CRP:n ja sytokiinien pitoisuuksiin.
Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä kynureniinireitin entsyymien polymorfismien ja seerumin herkän CRP:n ja sytokiinien pitoisuuksien välillä.
Tutkimuksen otoskoko oli melko pieni suhteutettuna siihen, että masennuksen tiedetään olevan hyvin monitekijäinen sairaus, jossa perimällä on vain melko pieni osuus. Toisaalta otos koostui erikoissairaanhoidon potilaista, joista valtaosa kärsi vaikea-asteisesta, pitkäaikaisesta ja toistuvasta masennuksesta. Tässä potilasryhmässä diagnoosin osuvuuden voi olettaa olevan hyvä. Noin puolella tutkimuspotilaista oli myös samanaikainen alkoholihäiriö, mikä on hyvin yleistä masennuksen yhteydessä. Myös alkoholi vaikuttaa systeemiseen tulehdukseen, ja tämä yhteys voi vaikeuttaa tulosten tulkintaa tämän kaltaisessa tutkimuksessa. Tulevaisuudessa aihepiiriä voisi mahdollisesti selvittää paremmin suuremman otoskoon ja terveistä henkilöistä koostuvan verrokkiryhmän avulla.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kynureniinireitin entsyymejä koodaavien geenien polymorfismien yhteyttä seerumin herkän C-reaktiivisen proteiinin (CRP) ja sytokiinien pitoisuuksiin. Tutkittavat sytokiinit olivat IL-6, IL-8, YKL-40 ja IL1Ra. Mukana oli 210 potilasta, ja tutkimus on osa Masennustalkoot II -tutkimusta. Polymorfismit analysoitiin 11 geenin alueelta ja niistä muodostettiin geneettinen riskipistemäärä jokaiselle potilaalle. Tämän jälkeen analysoitiin riskipistemäärän yhteys seerumista määritettyihin herkän CRP:n ja sytokiinien pitoisuuksiin.
Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä kynureniinireitin entsyymien polymorfismien ja seerumin herkän CRP:n ja sytokiinien pitoisuuksien välillä.
Tutkimuksen otoskoko oli melko pieni suhteutettuna siihen, että masennuksen tiedetään olevan hyvin monitekijäinen sairaus, jossa perimällä on vain melko pieni osuus. Toisaalta otos koostui erikoissairaanhoidon potilaista, joista valtaosa kärsi vaikea-asteisesta, pitkäaikaisesta ja toistuvasta masennuksesta. Tässä potilasryhmässä diagnoosin osuvuuden voi olettaa olevan hyvä. Noin puolella tutkimuspotilaista oli myös samanaikainen alkoholihäiriö, mikä on hyvin yleistä masennuksen yhteydessä. Myös alkoholi vaikuttaa systeemiseen tulehdukseen, ja tämä yhteys voi vaikeuttaa tulosten tulkintaa tämän kaltaisessa tutkimuksessa. Tulevaisuudessa aihepiiriä voisi mahdollisesti selvittää paremmin suuremman otoskoon ja terveistä henkilöistä koostuvan verrokkiryhmän avulla.