Role of Urinary Findings and Adipokines in Puumala Virus-induced Acute Kidney Injury
Mantula, Paula (2021)
Mantula, Paula
Tampere University
2021
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-04-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1880-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1880-2
Tiivistelmä
Akuutin munuaisvaurion (acute kidney injury, AKI) laukaisevia tekijöitä on useita ja se on yksi yleisimmistä sairaalapotilaiden komplikaatioista, joka johtaa hoidon tarpeen pitkittymiseen. Vaikka AKI:n laukaiseva tekijä on usein pääteltävissä, sen patogeneesi on tuntematon ja sen tiedetään liittyvän huonoon ennusteeseen monissa sairaustiloissa. Biomarkkereita, joilla vaikea AKI olisi ennustettavissa, ei juuri tunneta eikä akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan ei ole spesifistä hoitoa. Puumala-viruksen aiheuttama myyräkuume on Suomessa yleinen AKI:n aiheuttaja. Infektion vaikeusaste vaihtelee lievästä, jopa oireettomasta, vakavaan tautimuotoon. Sairaalahoitoon joutuneista myyräkuumepotilaista valtaosalla todetaan AKI ja kolmasosalla se on vaikea-asteinen. Myyräkuumeeseen liittyvän AKI:n ennuste on kuitenkin hyvä ja munuaisilmentymien tiedetään korjaantuvan yleensä täydellisesti. Vaikka myyräkuumeen taudinkulku tunnetaan hyvin, sen patogeneesi tunnetaan vain osittain.
Runsas, nopeasti ilmaantuva proteinuria on myyräkuumeessa tavallista. Albuminurian määrän yhteyttä taudin vaikeusasteeseen selvitettiin 205 myyräkuumepotilaalla. Mitä enemmän albuminuriaa sairaalaan tulovaiheessa todettiin virtsan liuskatestillä, sitä vaikeampi AKI kehittyi sairaalahoidon aikana. Albuminurian määrä korreloi myös muihin muuttujiin jotka kuvastavat taudin vaikeusastetta. Virtsan proteiinien erityksen huippu todettiin 4-5 päivää aiemmin kuin korkeimmat plasman kreatiniiniarvot. Myös sairaalaan tulovaiheen virtsan liuskatestin haematurian määrän todettiin näillä 205 potilaalla liittyvän vaikeampaan munuaisvaurioon sairaalahoidon aikana.
Glukosuriaa havaittiin sairaalaan tullessa virtsan liuskatestissä 12 %:lla 195 myyräkuumepotilaasta. Sen ilmenemisellä todettiin olevan vahva yhteys kaikkiin taudin vaikeusastetta kuvaaviin muuttujiin, kuten munuaisvaurion vaikeusasteeseen, verihiutaleiden mataluuteen ja sokkioireisiin, jotka liittyvät myyräkuumeessa vaikeaan kapillaarisuonten läpäisevyyshäiriöön. Glukosuria ei selittynyt selvästi korkeilla veren sokeriarvoilla, vaan sen taustalla lienee ohimenevä tubulusfunktion häiriö.
Albuminurian on todettu olevan ohimenevää myyräkuumeessa, mutta sen häviämisnopeudesta ei ole julkaistu tutkimustietoa. Albuminurian häviämisnopeutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin 141 myyräkuumepotilaalla eri ajankohdissa, sekä akuutissa vaiheessa, että toipumisvaiheessa 6 kuukauden kuluessa infektiosta. Albuminuria todettiin hävinneeksi 2-3 viikon kuluessa kuumeen alusta eikä häviämisen nopeus riippunut sen määrästä tai AKI:n vaikeusasteesta taudin akuutissa vaiheessa.
Puumala-virusinfektion aikana elimistössä todetaan voimakas immuunivasteen aktivoituminen. Adipokiinit, joita kutsutaan myös adiposytokiineiksi, osallistuvat inflammaatiovasteen säätelyyn. Plasman adipokiinien (resistiini, leptiini ja adiponektiini) pitoisuudet määritettiin 79 potilaalta taudin akuutissa ja toipumisvaiheessa, sekä vuoden kuluttua taudin sairastamisesta. Resistiinin todettiin olevan selvästi koholla taudin akuutissa vaiheessa verrattuna myöhempiin mittauksiin. Resistiinin nousu korreloi AKI:n vaikeuteen. Korkeampi resistiinitaso korreloi myös suurempaan albuminurian määrään sairaalaan tulovaiheen liuskatestissä. Muiden adipokiinien lievillä plasmapitoisuuksien muutoksilla ei ollut selvää yhteyttä myyräkuumeen vaikeusasteeseen.
Yhteenvetona todetaan, että myyräkuumeessa voidaan arvioida vaikean munuaisvaurion kehittymisen riskiä laskemalla taudin varhaisessa vaiheessa otetun virtsan liuskatestin albuminurian, hematurian ja glukosurian määrät yhteen. Tällaista virtsalöydösten yhteyttä akuutin munuaisvaurion vaikeusasteeseen ei ole aiemmin raportoitu missään muissa AKI:n muodoissa. Glukosurian esiintyminen varoittaa myös suuremmasta riskistä henkeä uhkaavalle taudille, koska se liittyi kliinisen sokin esiintymiseen. On syytä huomioida, että virtsalöydösten muutokset ovat myyräkuumeessa nopeita, joten tulkinnassa täytyy ottaa huomioon viive kuumeen alusta näytteenottohetkeen. Joillakin inflammaatiovasteen markkereista on todettu olevan yhteyttä myyräkuumeen vaikeusasteeseen. Kohonnut plasman resistiini-taso liittyy sekä munuaisvaurion vaikeusasteeseen että albuminurian määrään sairaalahoitoa vaativassa myyräkuumeessa.
Runsas, nopeasti ilmaantuva proteinuria on myyräkuumeessa tavallista. Albuminurian määrän yhteyttä taudin vaikeusasteeseen selvitettiin 205 myyräkuumepotilaalla. Mitä enemmän albuminuriaa sairaalaan tulovaiheessa todettiin virtsan liuskatestillä, sitä vaikeampi AKI kehittyi sairaalahoidon aikana. Albuminurian määrä korreloi myös muihin muuttujiin jotka kuvastavat taudin vaikeusastetta. Virtsan proteiinien erityksen huippu todettiin 4-5 päivää aiemmin kuin korkeimmat plasman kreatiniiniarvot. Myös sairaalaan tulovaiheen virtsan liuskatestin haematurian määrän todettiin näillä 205 potilaalla liittyvän vaikeampaan munuaisvaurioon sairaalahoidon aikana.
Glukosuriaa havaittiin sairaalaan tullessa virtsan liuskatestissä 12 %:lla 195 myyräkuumepotilaasta. Sen ilmenemisellä todettiin olevan vahva yhteys kaikkiin taudin vaikeusastetta kuvaaviin muuttujiin, kuten munuaisvaurion vaikeusasteeseen, verihiutaleiden mataluuteen ja sokkioireisiin, jotka liittyvät myyräkuumeessa vaikeaan kapillaarisuonten läpäisevyyshäiriöön. Glukosuria ei selittynyt selvästi korkeilla veren sokeriarvoilla, vaan sen taustalla lienee ohimenevä tubulusfunktion häiriö.
Albuminurian on todettu olevan ohimenevää myyräkuumeessa, mutta sen häviämisnopeudesta ei ole julkaistu tutkimustietoa. Albuminurian häviämisnopeutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin 141 myyräkuumepotilaalla eri ajankohdissa, sekä akuutissa vaiheessa, että toipumisvaiheessa 6 kuukauden kuluessa infektiosta. Albuminuria todettiin hävinneeksi 2-3 viikon kuluessa kuumeen alusta eikä häviämisen nopeus riippunut sen määrästä tai AKI:n vaikeusasteesta taudin akuutissa vaiheessa.
Puumala-virusinfektion aikana elimistössä todetaan voimakas immuunivasteen aktivoituminen. Adipokiinit, joita kutsutaan myös adiposytokiineiksi, osallistuvat inflammaatiovasteen säätelyyn. Plasman adipokiinien (resistiini, leptiini ja adiponektiini) pitoisuudet määritettiin 79 potilaalta taudin akuutissa ja toipumisvaiheessa, sekä vuoden kuluttua taudin sairastamisesta. Resistiinin todettiin olevan selvästi koholla taudin akuutissa vaiheessa verrattuna myöhempiin mittauksiin. Resistiinin nousu korreloi AKI:n vaikeuteen. Korkeampi resistiinitaso korreloi myös suurempaan albuminurian määrään sairaalaan tulovaiheen liuskatestissä. Muiden adipokiinien lievillä plasmapitoisuuksien muutoksilla ei ollut selvää yhteyttä myyräkuumeen vaikeusasteeseen.
Yhteenvetona todetaan, että myyräkuumeessa voidaan arvioida vaikean munuaisvaurion kehittymisen riskiä laskemalla taudin varhaisessa vaiheessa otetun virtsan liuskatestin albuminurian, hematurian ja glukosurian määrät yhteen. Tällaista virtsalöydösten yhteyttä akuutin munuaisvaurion vaikeusasteeseen ei ole aiemmin raportoitu missään muissa AKI:n muodoissa. Glukosurian esiintyminen varoittaa myös suuremmasta riskistä henkeä uhkaavalle taudille, koska se liittyi kliinisen sokin esiintymiseen. On syytä huomioida, että virtsalöydösten muutokset ovat myyräkuumeessa nopeita, joten tulkinnassa täytyy ottaa huomioon viive kuumeen alusta näytteenottohetkeen. Joillakin inflammaatiovasteen markkereista on todettu olevan yhteyttä myyräkuumeen vaikeusasteeseen. Kohonnut plasman resistiini-taso liittyy sekä munuaisvaurion vaikeusasteeseen että albuminurian määrään sairaalahoitoa vaativassa myyräkuumeessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4945]