”Mutta kuitenki vaikka jos pojilla on mekko tai sukkahousut tai korvikset tai letti tai pitkä tukka niin silti se on vaan poika”: Esiopetusikäisten suhtautuminen sukupuolinormeista poikkeamiseen
Honkala, Laura (2021)
Honkala, Laura
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103022350
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103022350
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten esikoululaiset suhtautuvat sukupuolinormeista poikkeamiseen ja miksi. Tutkimuskohteena oli kaksi esiopetusryhmää samasta yksiköstä, ja lapsia osallistui tutkimukseen yhteensä 14. Tämä lapsinäkökulmainen, laadullinen tapaustutkimus toteutettiin fenomenografista tutkimusotetta soveltaen. Aineisto kerättiin haastattelemalla lapsia pareittain, ja haastattelumenetelmä mukaili teemahaastattelua, minkä lisäksi apuna käytettiin kuvia. Haastatteluista saatu aineisto nauhoitettiin, litteroitiin sekä analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin piirteitä mukaillen.
Aineistosta nousi esiin kolme pääteemaa: sukupuolinormin rikkominen, sukupuoli rajanvetäjänä ja lasten puhe muiden suhtautumisesta sukupuolinormeista poikkeamiseen. Tulokset osoittivat, että lasten puhe on melko sukupuolittunutta ja osin ristiriitaista: tietyt asiat liitetään vahvasti vain tyttöihin tai vain poikiin, mutta toisaalta keneltäkään ei kielletäkään mitään pelkän sukupuolen perusteella. Sukupuolinormista poikkeaminen tarkoittaa lapsille sukupuolelle poikkeavaa pukeutumista, ulkonäköä tai leikkiä. Sukupuolinormista poikkeamista pidetään ennemmin hyväksyttävänä ja tavallisena kuin negatiivisena tai mahdottomana. Lasten puheessa tytöt näyttäytyivät enemmän sukupuolineutraaleina, kun taas sukupuolinormit poikien kohdalla ovat tiukemmat. Enemmistö lapsista uskoi, että oma sukupuolinormista poikkeava pukeutuminen saisi ennemmin negatiivisen vastaanoton kuin positiivisen. Heitä, jotka uskoivat saavansa positiivisen vastaanoton, oli yhtä paljon kuin heitä, jotka eivät osanneet arvioida muiden suhtautumista. Lasten puheen mukaan he päättävät omasta pukeutumisestaan itse, mutta omalle sukupuolelle poikkeava pukeutuminen koettiin kuitenkin sellaisena, mihin tarvitaan ”lupa”.
Tuloksista on havaittavissa, että lasten suhtautuminen sukupuolinormeista poikkeamiseen on vaihtelevaa ja ristiriitaista, mikä voi kertoa sukupuolinormiston muutostilasta. Tulosten herättämiä ajatuksia voidaan soveltaa esimerkiksi päiväkodeissa ja esiopetuksessa. Huomiota tulisi kiinnittää esimerkiksi siihen, että aikuinen sensitiivisesti ohjaa lapsia leikkeihin tai pukeutumaan niin, että se tukee lapsen omia mielenkiinnonkohteita ja vahvuuksia sukupuolesta riippumatta.
Aineistosta nousi esiin kolme pääteemaa: sukupuolinormin rikkominen, sukupuoli rajanvetäjänä ja lasten puhe muiden suhtautumisesta sukupuolinormeista poikkeamiseen. Tulokset osoittivat, että lasten puhe on melko sukupuolittunutta ja osin ristiriitaista: tietyt asiat liitetään vahvasti vain tyttöihin tai vain poikiin, mutta toisaalta keneltäkään ei kielletäkään mitään pelkän sukupuolen perusteella. Sukupuolinormista poikkeaminen tarkoittaa lapsille sukupuolelle poikkeavaa pukeutumista, ulkonäköä tai leikkiä. Sukupuolinormista poikkeamista pidetään ennemmin hyväksyttävänä ja tavallisena kuin negatiivisena tai mahdottomana. Lasten puheessa tytöt näyttäytyivät enemmän sukupuolineutraaleina, kun taas sukupuolinormit poikien kohdalla ovat tiukemmat. Enemmistö lapsista uskoi, että oma sukupuolinormista poikkeava pukeutuminen saisi ennemmin negatiivisen vastaanoton kuin positiivisen. Heitä, jotka uskoivat saavansa positiivisen vastaanoton, oli yhtä paljon kuin heitä, jotka eivät osanneet arvioida muiden suhtautumista. Lasten puheen mukaan he päättävät omasta pukeutumisestaan itse, mutta omalle sukupuolelle poikkeava pukeutuminen koettiin kuitenkin sellaisena, mihin tarvitaan ”lupa”.
Tuloksista on havaittavissa, että lasten suhtautuminen sukupuolinormeista poikkeamiseen on vaihtelevaa ja ristiriitaista, mikä voi kertoa sukupuolinormiston muutostilasta. Tulosten herättämiä ajatuksia voidaan soveltaa esimerkiksi päiväkodeissa ja esiopetuksessa. Huomiota tulisi kiinnittää esimerkiksi siihen, että aikuinen sensitiivisesti ohjaa lapsia leikkeihin tai pukeutumaan niin, että se tukee lapsen omia mielenkiinnonkohteita ja vahvuuksia sukupuolesta riippumatta.