Työntäyteinen ilmastonmuutos : Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen näkökulmia työn ja ilmastonmuutoksen suhteeseen

Abstract

Tarkastelen tässä tutkielmassa Suomen työmarkkinakeskusjärjestöjen asiantuntijoiden näkemyksiä työn ja ilmastonmuutoksen suhteesta ja tämän suhteen hallitsemisesta. Sekä ilmastonmuutokseen vastaaminen että työyhteiskunnan ylläpito ovat keskeisiä hyvinvoinnin tuottamisen imperatiiveja, mutta yhdessä ne muodostavat kestämättömän yhdistelmän. Asetun tutkielmassa selvittämään sitä, millainen työn ja ilmastonmuutoksen suhteen kokonaiskuva populaarien vastakkainasetteluiden takana on ja millaisia näkemyksiä työmarkkinakeskusjärjestöillä on tämän suhteen hallitsemisesta kestävän siirtymän aikaansaamiseksi. Yhtäältä tarkastelen työmarkkinakeskusjärjestöjä työn eri sektoreiden edustajina ja siten näitä koskevan tiedon kristallisoitumispisteinä. Toisaalta ne nähdään intressitahoina, joiden toiminnan ytimessä on perinteisesti ollut talouskasvusta saatavan aineellisen vaurauden maksimointi ja jäsentensä materiaalisten etujen ajaminen, ja joiden tukea tarvitaan työn kestävän siirtymän rakentamiseksi.

Tutkielma on toteutettu laadullisena haastattelututkimuksena. Ensisijaisena aineistona käytän työmarkkinakeskusjärjestöjen ilmastonmuutokseen perehtyneiden asiantuntijoiden haastatteluja. Näitä täsmentävänä ja tarkentavana toissijaisena aineistona toimivat työmarkkinakeskusjärjestöjen ilmastolinjaus- ja selvitysdokumentit. Olen kiinnostunut asiantuntijoiden tosiasiallisesti sanomista asioista eli aineistoa tarkastellaan faktanäkökulmasta. Edunvalvontajärjestöjen asiantuntijoiden lausuma tieto on kuitenkin ymmärrettävä myös tekona, minkä vuoksi analyysi saa faktanäkökulman lisäksi diskursiivisen ulottuvuuden. Keskustelutan abduktiivisen temaattisen analyysin tuloksena esiin nousseita havaintoja sekä toistensa että kirjallisuustaustoituksen kanssa. Aineiston lukuisten epävarmuutta ja tulevaisuudenkuvia käsittelevien lausuntojen käsittelyn tukena käytän sosiologisen fiktionalismin ajatusta.

Tutkielman tärkeimmät löydökset vastaavat kolmeen kysymykseen: millainen työn ja ilmastonmuutoksen suhde on, miten tämä suhde määrittyy ja miten tätä suhdetta hallitaan? Tilannekuvana katsottuna työn ja ilmastonmuutoksen suhde on epävarma: se muuttuu dynaamisesti ilmaston fyysisen muutoksen ja ilmastotoimien edetessä, eikä siitä ole olemassa yksityiskohtaista tietoa. Aineistossa risteävät näkemykset ilmastonmuutoksen synnyttämästä marginaalisesta ja kokonaisvaltaisesta muutoksesta työn tekemisen sektoreilla. Työn ja ilmastonmuutoksen vastakkainasettelu nähdään kuitenkin erheelliseksi, ja kokonaiskuvana työn tulevaisuus ilmastonmuutoksen aikana näyttäytyy positiivisessa valossa. Se, mitä ilmastonmuutoksen ja työn suhteesta tiedetään, määrittyy poliittisten sitoumusten ja talouden mahdollisuuksien ja pakkojen myötä. Tilannetta määritellessä poliittiset ohjenuorat antavat työmarkkinakeskusjärjestöille konkreettisimman tarttumapinnan ilmastonmuutokseen. Reagoimisvaihtoehtoja määriteltäessä kehykset puolestaan asettuvat sen mukaan, mitä taloudessa nähdään mahdolliseksi tehdä. Talousnäkökulma dominoi ilmastonmuutoksen ja työn suhteen käsittelyä. Suhteen hallinnassa tukeudutaan monitavoitteisuuteen, positiivisten mielikuvien vahvistamiseen sekä hyväksyttävää siirtymää rakentaviin yhteiskuntapoliittisiin ohjenuoriin. Kestävän kehityksen alkuperäisen ajatuksen monitavoitteisuus ja tasapainoilu eri tarpeiden välillä mahdollistavat monimutkaisen ongelman kohtaamisen ja eri intressitahojen yhteen tulemisen. Samalla pyritään luomaan positiivisia tulevaisuudenkuvia, jotka ilmastotoimien vastustamisen sijaan synnyttäisivät proaktiivista muutosta. Työn kestävää siirtymää rakentavina yhteiskuntapoliittisina ohjenuorina puolestaan näyttäytyvät oikeudenmukaisen siirtymän ajatus, ilmastotoimien osallistavuus sekä osaamisen kehittäminen. Kokonaisuutena työmarkkinakeskusjärjestöjen asiantuntijoiden esittämät ilmastonmuutoksen ja työn suhteen hallinnan keinot kertovat siitä, että kestävä siirtymä tulee rakentaa yhdessä.