Fiktiivinen media sosiaalityön mielikuvien rakentajana: Kirjallisuuskatsaus fiktiivisen median kuvauksista sosiaalityöstä ja sosiaalityöntekijöistä

Abstract

Sosiaalityön mielikuvat mediassa ovat olleet huolenaiheena 2000-luvulla. Sosiaalityön uutismediakuva näyttäytyy tutkimusten valossa edelleen pääasiallisesti negatiivisena. Sosiaalityön mediakuvan tutkimus on kuitenkin vielä suppeaa. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun tutkielman tarkoitus on kartoittaa ja vetää yhteen sosiaalityön mediakuvasta fiktiivisissä mediateoksissa tehtyjä tutkimuksia ja tuottaa sosiaalityön mediakuvaan näin jo olemassa olevia tutkimuksia analysoimalla uutta tietoa. Tutkielmassa nojaan sosiaalisen konstruktionismin ajatukseen tiedon rakentumisesta vuorovaikutuksessa kielen välityksellä. Median voi nähdä välittävän kulttuurissa ja yhteiskunnassa ilmeneviä käsityksiä ja narratiiveja mediateoksien kautta. Tarkastelen sosiaalityön mielikuvien rakentumista ja muodostunutta uutismediakuvaa sosiaalityön julkisuuskuvasta ja uutismediakuvasta tehtyjen tutkimusten avulla. Tarkastelen näiden tutkimusten valossa fiktiivistä mediaa mielikuvien luojana. Fiktiivinen media tutkimusaineistossani määrittyy elokuvina ja televisiosarjoina.

Tutkimus on laadullinen kirjallisuuskatsaus, jonka tutkimusaineisto koostuu seitsemästä tieteellisestä kansainvälisestä tutkimusartikkelista. Olen analysoinut aineiston sisällönanalyysin keinoin. Pyrkimyksenä sisällönanalyysissa on sanallisesti kuvata ja tiivistää jo olemassa olevan aineiston sisältöä. Sisällönanalyysin pohjalta tutkimusaineistosta nousi neljä keskeistä teemaa. Näissä teemoissa kiteytyvät keskeiset mielikuvat, joita aineiston perusteella löytyi sosiaalityötä fiktiivisessä mediassa tarkastelevista tutkimuksista. Tutkimusaineiston perusteella löydetyt teemat ovat: sosiaalityön näkymättömyys ja yksiulotteisuus, sosiaalityö symbolina systeemille, sosiaalityö on lastensuojelua ja sosiaalityö naisten työnä.

Sosiaalityön mielikuvat fiktiivisessä mediassa näyttäytyvät pääosin negatiivissävytteisinä, vaikka positiivisiakin luonnehdintoja yksittäisistä tutkimuksista löytyi. Positiiviset kuvaukset liittyvät yleensä hoiva-ammatteihin liitettyihin odotuksiin ja piirteisiin. Negatiivisiin tulkintoihin voi nähdä vaikuttavan sosiaalityön työnkuvan epämääräisyys ja sosiaalityön määrittelyn vaikeus. Sosiaalityön ammatillisen roolin supistuminen mediakuvauksissa vain lastensuojelulliseksi työksi korostuu ja se mielletään helposti sosiaalityön pääasialliseksi työkentäksi. Lastensuojelu kantaa selkeimmin negatiivisia mielikuvia johtuen mahdollisesti tehtävänkuvaan liittyvästä viranomaisvallasta tehdä huostaanottoja. Tämä mahdollisesti on yksi keskeinen tekijä, joka vaikuttaa sosiaalityön mielikuvien negatiivisuuteen. Sosiaalityön mediakuvan tutkimus kaipaa edelleen täydentämistä. Etenkin kotimainen tutkimus aiheesta on olematonta. Tutkielmassa löydetyt teemat kertovat siitä, että sosiaalityö tarvitsee enemmän näkyvyyttä niin uutismediassa kuin fiktiivisissä mediateoksissa, kuten elokuvissa ja televisiosarjoissa. Tämä voi olla muuttumassa 2020-luvulla, kun uusia kotimaisia televisiosarjoja luodaan, jotka käsittelevät pääasiallisesti sosiaalityötä, ja näin luovat uusia monitahoisempia mielikuvia sosiaalityöstä.