New Public Management : Uhka vai mahdollisuus?

Abstract

Uusi julkisjohtaminen määrittää sosiaalityöntekijän toimintaympäristöä Suomessa ja maailmalla. Kandidaatin tutkielmassani perehdyn uuteen julkisjohtamiseen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Tutkimuskysymykseni on: ”Millaisia vahvuuksia ja heikkouksia New Public Managementista on havaittu 2000-luvulla tehdyssä tutkimuksessa?”. Tässä tutkielmassa käytän rinnakkain suomenkielistä termiä uusi julkisjohtaminen New Public Managementista. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ovat johtamisen opit uuden julkisjohtamisen taustalla, uuden julkisjohtamisen käsitteen määrittely sekä sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan kehitysvaiheiden kuvaus Suomessa. Teoriaosuuden tarkoituksena on esitellä uusi julkisjohtaminen oppina sekä sosiaalityön johtamisen erityisyys julkishallinnossa. Aineistoni koostuu 12 tieteellisestä vertaisarvioidusta artikkelista, jotka ovat julkaistu vuosina 2009–2019. Sovelsin tutkimuksessani teoriaohjaavaa sisällönanalyysia analyysimenetelmänä. Aineistoni luokittelin ensin karkeasti kolmeen luokkaan, joissa kiinnitettiin huomiota siihen, millä tavoin (positiivinen, kriittinen, neutraali) artikkelissa lähestytään uutta julkisjohtamista. Aineistosta nousi esiin kolme teemaa edellä mainittujen luokkien lisäksi. Yhdistin luokat ja teemat taulukoksi ja teemoista muodostuivat tulosluvut, jotka olivat: talous ja raha; NPM:n perusteiden toteutuminen sekä työntekijät, työympäristö ja työntekijän asema. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että talouden ja rahan näkökulmasta uusi julkisjohtaminen on onnistunut vähentämään kuluja, mutta samalla epäillään, että kulujen väheneminen ei välttämättä ole oikea mittari onnistumisen mittaamisessa. Yleisten periaatteiden osalta tulokset jakautuvat. Onnistumista todettiin asiakaslähtöisyyden lisääntymisessä. Epäonnistuminen näyttäisi esiintyvän palvelun laadun heikkenemisessä ja ehkä yllättäen byrokratian lisääntymisessä, jolla viitataan erityisesti tulosten jatkuvaan seurantaan ja mittaamiseen määrällisesti laadullisen sijaan. Tutkimuksen tulos viittaa siihen, että työntekijän asema on mahdollisesti heikentynyt tai heikentymässä, ellei siihen kiinnitetä huomiota tulevaisuudessa. Johtopäätöksinä totean, että uusi julkisjohtaminen vaatii onnistuakseen jatkuvaa kehitystyötä. Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti asiakaslähtöisyyteen, oikeiden mittareiden löytämiseen arviointeihin sekä työntekijän kuulemiseen muutoksia tehtäessä. Uusi julkisjohtaminen voi toimia vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, ei ulkoa määrättynä mallina.