Organisaation ja työyhteisön merkitys lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä uupumiselle

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma on laadullinen kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on selvittää aikaisemman tutkimuksen avulla niitä tekijöitä, jotka kuormittavat sosiaalityöntekijöitä ja vaikuttavat haitallisesti työssä jaksamiseen. Tutkimuskysymys on, mitkä tekijät ovat organisaatiossa ja työyhteisössä sellaisia, että ne erityisesti altistavat sosiaalityöntekijöitä työssä uupumiseen? Työhyvinvointi on laaja kokonaisuus, johon vaikuttavat niin työntekijän sisäiset tekijät kuin organisaatioonkin liittyvät tekijät. Sosiaalityö tarvitsee enemmän tutkimusta, miten sosiaalityöntekijöiden työuupumusta voitaisiin vähentää etenkin lastensuojelussa.

Tutkimuksen viitekehys koostuu lastensuojelun, työhyvinvoinnin ja siihen liittyvien työssä jaksamisen, työstressin ja työuupumisen teoreettisesta tarkastelusta. Tämän kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu 13 tieteellisestä suomalaista ja ulkomaalaisesta artikkelista ja tutkimuksesta. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä ja tulokset on jaettu teemoittelun avulla neljään pääteemaan, jotka olen nimennyt seuraavasti: puutteelliset resurssit, sosiaalityöntekijöiden pysyvyys ja vaihtuvuus, johtaminen sekä palveluprosessit ja työn organisointi.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että johtamisella ja esimiestyöllä on eniten vaikutusta lastensuojelun työntekijöiden työhyvinvointiin. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että johtamisen merkitys on työyhteisötekijöitä merkittävämpi työhyvinvoinnin kokemuksessa. Työn resursointi ja sen oikeanlainen organisointi ovat sellaisia tekijöitä, joita ei voida ratkaista ilman hyvää johtamista. Lastensuojelun työntekijöiden vaihtuvuus kuormittaa huomattavasti työyhteisöä, mm. vaikeuttamalla päivittäistä asiakastyöskentelyä, sen laatua ja johtaa töiden uudelleen jakamiseen. Hyvällä johtamisella voidaan ehkäistä työntekijöiden vaihtuvuutta ja toisaalta uusien työntekijöiden hyvällä ja oikea-aikaisella perehdyttämisellä vähennetään työyhteisön stressiä. Lastensuojelun organisaatioiden tulisikin tämän tutkimuksen tulosten mukaan panostaa esimiestyöhön lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin parantamiseksi ja työn kuormittavuuden vähentämiseksi. Yhtä tärkeää on, että lastensuojelutyötä tekevät sosiaalityöntekijät itse tunnistavat työhyvinvointiin ja jaksamiseensa heikentävästi liittyviä tekijöitä ja osaavat niihin reagoida. Jatkotutkimusten kannalta olisi tarpeellista selvittää haastattelututkimuksien avulla lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työnhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.