Har tidigareläggningen av svenskundervisningen påverkat niondeklassares språkkunskaper?: En enkätundersökning om lärarnas åsikter gällande förnyelsen i den finska grundskolan

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani ruotsinopettajien mielipiteitä siitä, miten B1-ruotsin opetuksen varhentaminen alakouluun on vaikuttanut yhdeksäsluokkalaisten kielitaitoon. Lisäksi selvitin miten opettajat ovat reagoineet oppilaiden kielitaidon muutoksiin sekä mitä hyötyjä ja haittoja he kokevat uudistuksella olevan. Uudistus tuli voimaan vuonna 2016, jonka jälkeen sitä on jonkin verran tutkittu: aiempi tutkimus ei kuitenkaan koske oppilaiden kielitaitoa.

Tutkimukseni teoreettinen tausta koostuu ruotsin kielen asemasta Suomessa ja suomalaisissa kouluissa, ruotsinopetuksesta ja siihen liittyvästä tutkimuksesta, sekä vuosina 2004 ja 2014 julkaistujen opetussuunnitelmien sisällöllisistä eroavaisuuksista. Lisäksi esittelen kielen osaamista, siihen liittyviä teorioita ja arviointia.

Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 158 ruotsinopettajaa ympäri Suomea. Opettajat ovat koulutukseltaan aineenopettajia, luokanopettajia sekä kaksoiskelpoisia opettajia. Aineisto kerättiin joulu- ja tammikuun 2019–2020 aikana. Lomakkeen suljettujen ja avoimien kysymysten analysoinnissa käytettiin kvantitatiivista analyysia sekä kvalitatiivista sisällönanalyysia.

Tulokset osoittavat, että opettajien mielestä yhdeksäsluokkalaisten kielitaito on heikentynyt kaikilla osa-alueilla ja heikentyneet taidot näkyvät oppitunneilla mm. kertaamisena, sisällön kaventumisena sekä lisääntyneenä tuen tarpeena. Oppilaat suoriutuvat heikommin oppitunneilla ja kokeissa ja heidän motivaationsa on heikentynyt. Osa opettajista on reagoinut muutoksiin mm. laskemalla vaatimustasoaan sekä helpottamalla kokeita ja arviointia. Toisaalta joidenkin opettajien mielestä oppilaat ovat uudistuksen myötä mm. rohkaistuneet puhumaan ruotsia.

Kuitenkin yli puolet vastaajista suhtautuu uudistukseen kokonaisuudessaan kielteisesti. Uudistuksen hyvinä puolina nähdään mm. nuorempien oppilaiden innostus ja hyvä asenne. Opettajien mukaan kielen opiskelu on parempi aloittaa ennen murrosikää. Uudistuksen perusideaa pidetään hyvänä ja osassa kunnista tuntimäärä on noussut. Lisäksi alakoulu nähdään monella tapaa hyvänä ympäristönä ruotsin opetukselle. Huonoina puolina esiin nousevat sen sijaan uusi tuntijako, joka vähensi opetustunteja yläkoulusta, epäpätevät opettajat sekä koulujen välinen epätasa-arvo niin tuntimäärän kuin opettajienkin suhteen. Huonoa on myös mm. se, että alakoulussa ruotsin opetus ei välttämättä noudata opetussuunnitelmaa, mikä hidastaa opetusta yläkoulussa. Oppilaiden kasvaneet tasoerot koetaan lisäksi ongelmallisina.

Tulokseni antavat selviä viitteitä siitä, että opettajien mielestä oppilaiden kielitaidot ovat heikentyneet. Uudistuksessa on ilmeisiä puutteita, joihin opettajat ovat tyytymättömiä. Näin ollen jatkossa olisi syytä pohtia, miten ruotsin opetusta voisi uudistaa toimivammaksi.