Pankin rahanpesuriskin hallinta asiakkaan tuntemisen avulla

Abstract

Pankit ovat erityislaatuisessa yhteiskunnallisessa asemassa rahanpesun torjunnan kentällä, sillä niiden on mahdollista havaita niin henkilö- kuin yritysasiakkaidensakin epätavallista rahaliikennettä. Rahanpesun torjunta ja epäilyttävien liiketoimien eteenpäin raportointi onkin olennainen osa pankkien riskienhallinnan toimintaa. Asiakkaan tunteminen on pankkien olennaisin rahanpesun torjunnan työkalu, sillä ymmärtäessään asiakkaan tavanomaista ja tyypillistä toimintaa pankkien on mahdollista myös havaita kyseiselle asiakkaalle epätyypillinen toiminta. Tämä tutkimus keskittyy Suomessa toimivien pankkien asiakkaan tuntemiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan pankkien toimintaa ylätasolla, eikä mihinkään yksittäiseen toimijaan keskitytä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä asiakkaan tuntemisen eri toiminnoilla pankki voi pyrkiä hallitsemaan erityisen korkean rahanpesuriskin tilanteita ja toisaalta, mitkä asiakkaan tuntemisen haavoittuvuudet voivat lisätä rahanpesun riskiä. Tutkimuksen teoriassa esitellään laajalti rahanpesua ilmiönä, sen sääntelyä, asiakkaan tuntemisen prosessia sekä yksilön petolliseen toimintaan ajavia psykologisia syitä. Tutkimuksen empiriaosuus koostuu kolmesta asiantuntijahaastattelusta, jotka on toteutettu Finanssivalvonnan, Finanssiala ry:n sekä keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen haastateltavien kanssa. Tutkimuksessa yhdistetään teoriapohja empiiriseen aineistoon ja johtopäätelmät tehdään tämän yhdistelmän perusteella. Tutkimuksessa tunnistetaan neljä eri pankin asiakkaisiin, tuotteisiin ja palveluihin sekä teknologian kehitykseen liittyvää tilannetta, jotka aiheuttavat pankeille erityisen korkean rahanpesun riskin. Näitä ovat tuotteet, joihin asiakas voi laittaa rahaa ”sisään”, toimet, joissa asiakkaan tunnistamisen mahdollisuus on heikentynyt, korkeariskisiksi luokitellut asiakkaat sekä käteiseen rahaan liittyvät toimet. Tutkimuksen johtopäätelmissä eritellään, millä asiakkaan tuntemisen toimilla riskitilanteita voidaan erityisesti hallita. Tutkimuksen tulokset lisäksi osoittavat, minkälaisia mahdollisia haavoittuvuuksia asiakkaan tuntemisen prosessiin liittyy. Tutkimuksessa tunnistetut haavoittuvuudet on kategorisoitu neljään osaan, joita ovat tarvittavien ja todenmukaisten tietojen saaminen, jatkuvan seurannan moninaisuudesta seuraava haastavuus, pankkien resurssien oikein kohdentaminen sekä asiakkaan tuntemisen toimien rajallisuus. Tutkimus tarjoaa uudenlaista näkökulmaa asiakkaan tuntemisen prosessiin pankin rahanpesun torjunnan välineenä. Tutkimus ei kuitenkaan pyri liian pitkälle meneviin johtopäätelmiin tai yleistettävyyteen, sillä asiakkaan tunteminen on järjestetty eri tavoin eri toimijoilla.