Vesipiipun käytön vaikutus äännön kynnyspaineeseen ja koettuun äänentuoton työläyteen
Forss, Milja (2021)
Forss, Milja
2021
Logopedian maisteriohjelma - Master's Programme in Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102152104
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102152104
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella vesipiippu-inhalaattorin vaikutusta äännön kynnyspaineeseen ja koettuun äänentuoton työläyteen. Tutkimuksessa vertailtiin, vaikuttaako vesipiipun käyttö äänentuottoon eri tavoin silloin, kun sitä käytetään kuumassa vesihauteessa tai ilman vesihaudetta. Lisäksi selvitettiin, ovatko mahdolliset muutokset erilaisia välittömästi vesipiipun käytön lopettamisen jälkeen ja 15 minuutin kuluttua vesipiipun käytön lopettamisesta. Lopuksi tarkasteltiin, korreloivatko äännön kynnyspaineen ja koetun äänentuoton työläyden muutokset keskenään.
Äänihuulten kosteutus on tärkeää niiden optimaalisten värähtelyominaisuuksien varmistamiseksi. Kun äänihuulikudoksessa on riittävästi nestettä, on värähtelyä vastustavan viskositeetin määrä pieni ja äänihuulet alkavat värähdellä herkästi. Tällöin äännön aloittamiseen vaadittavan paineen eli äännön kynnyspaineen määrä pienenee ja äänentuottoon tarvitaan vähemmän työtä. Silloin äänentuoton voidaan olettaa tuntuvan myös äänenkäyttäjästä kevyemmältä. Äänihuulten kosteutuksen onnistumista voidaankin mitata tarkastelemalla muutoksia äännön kynnyspaineessa ja koetussa äänentuoton työläydessä.
Tämä tutkimus oli kvantitatiivinen tutkimus, jossa käytettiin klassista kokeellista tutkimusasetelmaa. Tutkimushenkilöistä (N = 36) muodostettiin kaksi koeryhmää, joista toisessa vesipiippua käytettiin kuumassa vesihauteessa ja toisessa ilman vesihaudetta. Lisäksi muodostettiin kontrolliryhmä, jossa vesipiipun käytön sijaan interventiona oli hiljaisuustauko. Kaikilta tutkimushenkilöiltä mitattiin äännön kynnyspaine sekä koettu äänentuoton työläys ennen interventiota, välittömästi intervention jälkeen sekä 15 minuutin kuluttua intervention lopettamisesta. Aineistoa analysoitiin tilastollisin menetelmin.
Tutkimuksessa havaittiin, ettei vesipiipun käytöllä ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta äännön kynnyspaineeseen. Molemmissa koeryhmissä äännön kynnyspaine nousi heti vesipiipun käytön jälkeen, mutta 15 minuutin kuluttua vesipiipun käytön lopettamisesta se kuitenkin laski alkumittausta pienemmäksi. Koettu äänentuoton työläys väheni tilastollisesti merkitsevästi 15 minuutin kuluttua vesipiipun käytön lopettamisesta. Koetussa äänentuoton työläydessä ja äännön kynnyspaineessa tapahtuneet muutokset eivät korreloineet tilastollisesti merkitsevästi.
Tämän tutkimuksen perusteella ei voida todeta olevan eroa siinä, käytetäänkö vesipiippua kuumassa vesihauteessa vai ilman vesihaudetta. Vesipiipun ei myöskään varmuudella voida sanoa laskevan äännön kynnyspainetta. Jollakin tavalla vesipiipun voidaan kuitenkin nähdä vaikuttavan äänentuottoon, sillä koeryhmissä äännön kynnyspaineen havaittiin nousevan heti vesipiipun käytön jälkeen, mutta kontrolliryhmässä vastaavaa nousua ei tapahtunut. Koettuun äänentuoton työläyteen vesipiipun käytöllä sen sijaan voidaan todeta olevan positiivinen, laskeva vaikutus.
Äänihuulten kosteutus on tärkeää niiden optimaalisten värähtelyominaisuuksien varmistamiseksi. Kun äänihuulikudoksessa on riittävästi nestettä, on värähtelyä vastustavan viskositeetin määrä pieni ja äänihuulet alkavat värähdellä herkästi. Tällöin äännön aloittamiseen vaadittavan paineen eli äännön kynnyspaineen määrä pienenee ja äänentuottoon tarvitaan vähemmän työtä. Silloin äänentuoton voidaan olettaa tuntuvan myös äänenkäyttäjästä kevyemmältä. Äänihuulten kosteutuksen onnistumista voidaankin mitata tarkastelemalla muutoksia äännön kynnyspaineessa ja koetussa äänentuoton työläydessä.
Tämä tutkimus oli kvantitatiivinen tutkimus, jossa käytettiin klassista kokeellista tutkimusasetelmaa. Tutkimushenkilöistä (N = 36) muodostettiin kaksi koeryhmää, joista toisessa vesipiippua käytettiin kuumassa vesihauteessa ja toisessa ilman vesihaudetta. Lisäksi muodostettiin kontrolliryhmä, jossa vesipiipun käytön sijaan interventiona oli hiljaisuustauko. Kaikilta tutkimushenkilöiltä mitattiin äännön kynnyspaine sekä koettu äänentuoton työläys ennen interventiota, välittömästi intervention jälkeen sekä 15 minuutin kuluttua intervention lopettamisesta. Aineistoa analysoitiin tilastollisin menetelmin.
Tutkimuksessa havaittiin, ettei vesipiipun käytöllä ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta äännön kynnyspaineeseen. Molemmissa koeryhmissä äännön kynnyspaine nousi heti vesipiipun käytön jälkeen, mutta 15 minuutin kuluttua vesipiipun käytön lopettamisesta se kuitenkin laski alkumittausta pienemmäksi. Koettu äänentuoton työläys väheni tilastollisesti merkitsevästi 15 minuutin kuluttua vesipiipun käytön lopettamisesta. Koetussa äänentuoton työläydessä ja äännön kynnyspaineessa tapahtuneet muutokset eivät korreloineet tilastollisesti merkitsevästi.
Tämän tutkimuksen perusteella ei voida todeta olevan eroa siinä, käytetäänkö vesipiippua kuumassa vesihauteessa vai ilman vesihaudetta. Vesipiipun ei myöskään varmuudella voida sanoa laskevan äännön kynnyspainetta. Jollakin tavalla vesipiipun voidaan kuitenkin nähdä vaikuttavan äänentuottoon, sillä koeryhmissä äännön kynnyspaineen havaittiin nousevan heti vesipiipun käytön jälkeen, mutta kontrolliryhmässä vastaavaa nousua ei tapahtunut. Koettuun äänentuoton työläyteen vesipiipun käytöllä sen sijaan voidaan todeta olevan positiivinen, laskeva vaikutus.