Haastaako etätyö kuntien esimiestoimintaa? – Kuntien esimiesten haasteet etätyön johtamisessa ja työhyvinvoinnin tukemisessa

Abstract

Suomen kunnat siirtyivät etätyöhön keväällä vuonna 2020, sillä etätyösuositus astui silloin voimaan koronapandemian takia. Suomen kunnissa etätyö ei ole ollut aikaisemmin käytössä kovinkaan laajamittaisesti. Tätä selittää esimerkiksi se, että kuntien tarjoamia palveluita ei ole muokattu etätyöhön sopiviksi ja osa palvelutehtävistä on lähes mahdotonta tehdä etänä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin etätyön haasteita kuntien esimiestyössä ja työhyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena poikittaistutkimuksena. Aineistoa kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla yksilöhaastatteluja tehden. Tutkimuskohteina olivat kaksi eri kuntaa. Valitut kunnat olivat Suomen mittakaavassa asukasluvultaan suuria kuntia. Tutkimuksessa haastateltiin kahta virkasuhteessa olevaa esimiestä ja yhtä heidän alaistaan, eli yhteensä kahta alaista. Alaiset olivat väliportaan esimiehiä, mutta heitä haastateltiin alaisen näkökulmasta. Analyysimenetelmäksi tutkimukseen valittiin abduktiivinen päättelymenetelmä. Teoreettinen viitekehys muodostui neljästä kuuden uuden johtamien osaalueesta ja Maslowin tarvehierarkiasta.

Tutkimuksessa selvisi, että esimiesten haasteet etätyön johtamisessa asettuivat kohtalaisen hyvin uuden johtamisen osa-alueisiin. Esimiesten haasteiksi nousivat monipuolinen vuorovaikutus, luovuus ja tiimityön tärkeyden tunnistaminen etätyössä. Teoriasta poikkeavaksi tekijäksi nousi yksilöiden korkea sitoutuminen työhön, vaikka yhteydenpitoa ei koettu riittäväksi. Tutkimuksessa Maslowin tarvehierarkian tarpeet tunnistetiin tutkimuksen kunnissa. Teorian asettamat yksilön alimmat tarpeet jäivät kunnissa tyydyttämättä. Tätä selittää mahdollisesti korkea työhön sitoutuminen ja etätyön tiukka työtahti, jolloin tauot saattavat jäädä pitämättä ja yksilön tarpeet näin tyydyttämättä. Myöskin epätyydyttävä viestintä saattaa vaikuttaa tarpeiden tyydyttymättömyyteen. Yksilön ylimmät tarpeet tyydyttyivät kummassakin kunnassa, mutta teorian mukaan ylimpien tarpeiden tyydyttämisellä ei ole merkitystä niin kauan, kuin alimmat tarpeet ovat tyydyttämättä. Etätyö oli kuntaorganisaatioissa rakennettu niin, että se tuki tarvehierarkian ylimpiä tarpeita, mutta ei alimpia. Tämä voidaan mahdollisesti tulkita niin, että etätyörakenteet haastavat tarvehierarkian. Voikin olla, että vastuu tarpeiden tyydyttämisestä siirtyykin organisaatiolta suoraan yksilöille.

Tämä tutkimus on tärkeä johtamismallien kehittämisen kannalta, sillä esimies on totuttu näkemään lähiesimiehenä, jolloin etätyö haastaa esimiesten roolin ja hyödyllisyyden etätyössä. Tulevaisuudessa etätyötä tulisi tutkia lisää, jotta etätyömalleja voitaisiin ylipäätään luoda ja rakentaa niistä tehokkaita ja tuloksellisia. Maslowin tarvehierarkiaa ja työhyvinvointia tulisi tutkia tulevaisuudessa lisää, jotta tämän tutkimuksen väite tarpeiden tyydyttämisen vastuusta voitaisiin vahvistaa tai kumota. Työhyvinvointia olisi tarpeellista tutkia etätyössä, varsinkin työssä jaksamista, sillä koronapandemia ei ole vielä väistymässä. Lisäksi ilmastonmuutoksen seurauksena pandemiat yleistyvät enenemissä määrin.