Afganistanin naiset - rauhanrakentamisen voittajia, uhreja vai välineitä? : Yhdysvaltojen retoriikka Afganistanin rauhanprosessissa

Abstract

Vuonna 2001 Yhdysvaltojen johtama länsiliittouma hyökkäsi fundamentalistisena ääriliikkeenä tunnettua Talibania vastaan. Terrorisminvastaisen intervention oikeuttamiseksi valtio hyödynsi retoriikkaa, joka loi Afganistanin naisista kuvaa islamistisen sorron uhreina ja miehistä aggressiivisina terroristeina. Lisäksi Yhdysvallat lupasi retoriikallaan vievänsä naisille oikeutta, demokratiaa ja vapautta. Retoriikasta huolimatta afgaaninaisten asema määritellään kuitenkin yhä lähes 20 vuotta myöhemmin maailman heikoimpien joukkoon, eivätkä naiset ole saavuttaneet merkittävää edustusta Yhdysvaltojen johtamissa rauhanneuvotteluissa.

Tässä tutkielmassa selvitetään, millaisia käsityksiä Yhdysvaltojen retoriikka on luonut afgaaninaisten asemasta, toimijuudesta ja oikeuksista Afganistanin rauhanprosessissa vuosina 2018–2020. Retoriikka muodostaa merkittävän tutkimuskohteen, sillä se vaikuttaa tapoihin, joilla naisten oikeuksia ja Afganistanin politiikkaa käsitellään sosiaalisessa kontekstissa. Tutkimusasetelmaa tarkastellaan feministisen viitekehyksen kautta, sillä se tarjoaa mahdollisuuden perehtyä rauhanprosessin sukupuolittuneisiin käsityksiin ja afgaaninaisten yksilöllisiin turvallisuuskokemuksiin. Tutkielmassa afgaaninaisten asemaa taustoitetaan Talibanin, Yhdysvaltojen intervention sekä rauhanprosessin ajalta argumentaatiokontekstin ymmärtämiseksi.

Tutkielman analysoitava primääriaineisto koostuu Yhdysvaltojen ulkoministeri Michael R. Pompeon sekä yhdysvaltalaisen diplomaatti Zalmay Khalilzadin kahdesta puheesta ja kahdesta keskustelutilaisuudesta. Aineistoa lähestytään retorisen analyysin kautta, sillä se tarjoaa toimivan tutkimusmenetelmän poliittisten puheiden tarkasteluun. Yhdysvaltojen retoristen funktioiden ja argumentaatiotekniikoiden ymmärtämiseksi retorista analyysia täydennetään Chaïm Perelmanin argumentaatiomallilla.

Aineiston analyysi osoittaa, että Yhdysvaltojen nykyinen retoriikka kategorisoi afgaaninaiset uhrien sijaan kyvykkäiksi toimijoiksi, joilla on asenteita ja mielipiteitä rauhaa kohtaan. Retoriikka ylläpitää sodan ja rauhan sukupuolittuneita käsityksiä, sillä naiset tuodaan esille kaunopuheisina, perhekeskeisinä ja rauhanomaisina toimijoina. Naisten oikeudet esitellään yhtenä Yhdysvaltojen päätavoitteista, mutta oikeuksien edistämiseen tähtääviä toimenpiteitä ei silti havainnollisteta puheissa. Lisäksi retoriikka luo käsityksiä, että neljän naisneuvottelijan läsnäolo on suuri saavutus heidän julkisen elämänsä kannalta ja että naisten tulisi vaatia parannuksia asemaansa oman toimintansa kautta.