Macron ja Puolustus-Eurooppa : Diskurssianalyysi Ranskan presidentti Emmanuel Macronin puheissa ilmentyvästä strategisen kulttuurin käsityksestä
Kivimaa, Aleksi (2021)
2021
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-03-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102031900
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102031900
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ulko- ja turvallisuuspoliittisia lausuntoja käsitteleviä puheita. Puheet käsitetään strategisen kulttuurin tutkimusalan alaisuudessa strategisiksi narratiiveiksi, jotka tiedottavat ja ohjaavat Ranskan strategisen kulttuurin käsitystä. Strategisen kulttuurin on ymmärretty tarkoittavan turvallisuusalan toimintaan rajattua diskurssia annetun yhteisön sisällä, joka ohjaa muun muassa siitä, mikä käsitetään alalla sopivaksi toiminnaksi. Tutkimuksen tulokset tiedottavat keskeisen eurooppalaisen puolustuspoliittista toimintaa ohjaavista päämääristä ja mahdollistavat muun muassa puolustusyhteistyön mahdollisuuksien arviointia tutkimuskohteena olevan valtion kanssa.
Tutkimuskysymyksenä toimii ”mikä strateginen kulttuurikäsitys on havaittavissa aineistojen strategisista narratiiveista?”. Tutkimuksen viitekehys hyödyntää diskurssianalyysiin perustuvaa sisällön koodauksen menetelmää, josta muodostetut havainnot tiedottavat tutkimuksen päätelmiä. Sisällön koodauksen ohjelmistona on hyödynnetty ATLAS.ti -ohjelmistoa, jossa aineistoja on luokiteltu teemojen ”kansainvälisten turvallisuuspolitiikkojen kunnianhimoisuuden aste”; ”toimeenpanijan mahdollisen toiminnan laajuuden rajat päätöksenteossa”; ”ulkopoliittinen asennoituminen”; ”sekä halukkuus käyttää sotilaallista voimaa” alaisuudessa.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä Ranskan strategisen kulttuurin keskeisimpiä viitekohtia olevan käsitys suvereeniudesta, joka ohjaa kaikkia sen turvallisuuspoliittisia harkintoja. Valtiollisen suvereeniuden nähdään tässä käsityksessä olevan mahdollista vain, mikäli toimija pystyy sekä itsenäiseen päätöksentekoon, että toimimaan itsenäisesti. Samaan aikaan eurooppalaisten valtioiden korostetaan voivan saavuttaa tämän tilan vain Euroopan Unionin viitekehyksen avulla, jossa erityisesti puolustusyhteistyön ja yhteisen strategisen kulttuurin puutteiden nähdään haittaavan tämän itsenäistä toimintakykyä. Kattava itsenäisyys nähdään esiehtona toimijuudelle sekä omien etujen ja arvojen suojelulle. Samaan aikaan suvereeniuden päämäärien nähdään tukevan yleisempiä hyötyjä, kuten kansainvälistä rauhaa ja vakautta. Itsenäisyys nähdään tarpeelliseksi, jotta valtiot voivat kantaa vastuunsa maailmaa ja tulevia sukupolvia kohtaan. Kyseiset rinnakkaiset kehitykset vaikuttavat olevan oleellisella tavalla yhteen sidottuja ja näiden perinteiden huomiointi on tärkeää ottaa huomioon valtioon liittyvissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa toiminnoissa.
Tutkimuskysymyksenä toimii ”mikä strateginen kulttuurikäsitys on havaittavissa aineistojen strategisista narratiiveista?”. Tutkimuksen viitekehys hyödyntää diskurssianalyysiin perustuvaa sisällön koodauksen menetelmää, josta muodostetut havainnot tiedottavat tutkimuksen päätelmiä. Sisällön koodauksen ohjelmistona on hyödynnetty ATLAS.ti -ohjelmistoa, jossa aineistoja on luokiteltu teemojen ”kansainvälisten turvallisuuspolitiikkojen kunnianhimoisuuden aste”; ”toimeenpanijan mahdollisen toiminnan laajuuden rajat päätöksenteossa”; ”ulkopoliittinen asennoituminen”; ”sekä halukkuus käyttää sotilaallista voimaa” alaisuudessa.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä Ranskan strategisen kulttuurin keskeisimpiä viitekohtia olevan käsitys suvereeniudesta, joka ohjaa kaikkia sen turvallisuuspoliittisia harkintoja. Valtiollisen suvereeniuden nähdään tässä käsityksessä olevan mahdollista vain, mikäli toimija pystyy sekä itsenäiseen päätöksentekoon, että toimimaan itsenäisesti. Samaan aikaan eurooppalaisten valtioiden korostetaan voivan saavuttaa tämän tilan vain Euroopan Unionin viitekehyksen avulla, jossa erityisesti puolustusyhteistyön ja yhteisen strategisen kulttuurin puutteiden nähdään haittaavan tämän itsenäistä toimintakykyä. Kattava itsenäisyys nähdään esiehtona toimijuudelle sekä omien etujen ja arvojen suojelulle. Samaan aikaan suvereeniuden päämäärien nähdään tukevan yleisempiä hyötyjä, kuten kansainvälistä rauhaa ja vakautta. Itsenäisyys nähdään tarpeelliseksi, jotta valtiot voivat kantaa vastuunsa maailmaa ja tulevia sukupolvia kohtaan. Kyseiset rinnakkaiset kehitykset vaikuttavat olevan oleellisella tavalla yhteen sidottuja ja näiden perinteiden huomiointi on tärkeää ottaa huomioon valtioon liittyvissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa toiminnoissa.