YK:n turvallisuusneuvoston suhtautuminen epätyypilliseen konfliktiin : Sudan 2006-2016
Heikkilä, Eemeli (2021)
2021
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-02-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102051947
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102051947
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvittää YK:n turvallisuusneuvoston suhtautumista Sudanin konfliktin ratkaisuun aikavälillä 2006–2016. Tutkielma toteutetaan tarkastelemalla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien sisältöä koskien Sudanin konfliktia. Tutkimuskysymyksenä on ”Miten YK:n turvallisuusneuvosto suhtautuu epätyypillisiin konflikteihin”.
Useat tutkimuskirjallisuuden havainnot osoittavat konfliktien toimijoiden ja tavoitteiden muuttuneen joissain tapauksissa kohti laajemmin yksityistettyä väkivaltaa sekä uusia keinoja hankkia valtaa, jonka seurauksena julkisen ja yksityisen sekä sodankäynnin ja rikollisuuden rajalinjat ovat hämärtyneet. Tämän muutoksen myötä myös YK:n konfliktinratkaisun lähtökohtia tulee tarkastella kriittisesti. Suhtautumista epätyypillisiin konflikteihin tulee tarkastella Sudanin yhteydessä, koska havainnot tutkimuskirjallisuudessa toteavat konfliktien luonteen muuttuneen muun muassa ’epäonnistuneiden valtioiden’ tapauksissa aiheuttaen haasteita esimerkiksi siviilien suojelulle konfliktinratkaisuprosessin aikana. Sudanin konfliktissa yhdistyvät vuosikymmeniä jatkunut sorto, laaja siviileihin kohdistuva väkivalta ja oikeusvaltioperiaatteen puutteellisuus. Epätyypillisten konfliktien tarkastelemiseksi tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Mary Kaldorin uusien sotien teoria, jonka mukaisia ominaisuuksia on havaittavissa myös Sudanin konfliktissa. Tutkielman aineiston analysoimiseksi metodina käytetään laadullista sisällön analyysia, jonka avulla päätöslauselmien analyysi toteutetaan suvereniteetin ja konfliktin juurisyiden tarkastelun kautta.
YK:n turvallisuusneuvosto suhtautuu päätöslauselmissaan Sudanin konfliktiin pääosin vanhojen sotien linssien läpi. Vaikka Sudanin konfliktista raportoidut pitkän aikavälin havainnot osoittavat sen omaavan lukuisia uusien sotien piirteitä, turvallisuusneuvosto ei näytä ottavan niitä huomioon konfliktinratkaisussaan. Turvallisuusneuvosto ei pyri päätöslauselmissaan aktiivisesti korostamaan toimijuuttaan Sudanin konfliktin juurisyiden ratkaisemiseksi tai paneutumaan päätöksissään väkivallan taustalla piileviin epätyypillisen konfliktin ilmiöihin. Oman legitimiteettinsä vahvistamisen sijaan turvallisuusneuvosto enemmänkin korostaa retoriikassaan Sudanin valtion suvereniteettia ja ensisijaista vastuuta konfliktin tapahtumista, ratkaisusta sekä konfliktin juurisyiden ratkaisemisesta, jotta alueellinen turvallisuus voidaan säilyttää. Päätöslauselmissa konflikti nähdäänkin uhkana kansainväliselle turvallisuudelle sekä alueellisena ongelmana, jonka ratkaisusta Sudanin hallitus on vastuussa. Uusien käytäntöjen tai lähestymistapojen sijaan YK:n toimintatavat noudattelevat epätyypillisessäkin konfliktissa tavanomaisen konfliktinratkaisun perinnettä.
Useat tutkimuskirjallisuuden havainnot osoittavat konfliktien toimijoiden ja tavoitteiden muuttuneen joissain tapauksissa kohti laajemmin yksityistettyä väkivaltaa sekä uusia keinoja hankkia valtaa, jonka seurauksena julkisen ja yksityisen sekä sodankäynnin ja rikollisuuden rajalinjat ovat hämärtyneet. Tämän muutoksen myötä myös YK:n konfliktinratkaisun lähtökohtia tulee tarkastella kriittisesti. Suhtautumista epätyypillisiin konflikteihin tulee tarkastella Sudanin yhteydessä, koska havainnot tutkimuskirjallisuudessa toteavat konfliktien luonteen muuttuneen muun muassa ’epäonnistuneiden valtioiden’ tapauksissa aiheuttaen haasteita esimerkiksi siviilien suojelulle konfliktinratkaisuprosessin aikana. Sudanin konfliktissa yhdistyvät vuosikymmeniä jatkunut sorto, laaja siviileihin kohdistuva väkivalta ja oikeusvaltioperiaatteen puutteellisuus. Epätyypillisten konfliktien tarkastelemiseksi tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Mary Kaldorin uusien sotien teoria, jonka mukaisia ominaisuuksia on havaittavissa myös Sudanin konfliktissa. Tutkielman aineiston analysoimiseksi metodina käytetään laadullista sisällön analyysia, jonka avulla päätöslauselmien analyysi toteutetaan suvereniteetin ja konfliktin juurisyiden tarkastelun kautta.
YK:n turvallisuusneuvosto suhtautuu päätöslauselmissaan Sudanin konfliktiin pääosin vanhojen sotien linssien läpi. Vaikka Sudanin konfliktista raportoidut pitkän aikavälin havainnot osoittavat sen omaavan lukuisia uusien sotien piirteitä, turvallisuusneuvosto ei näytä ottavan niitä huomioon konfliktinratkaisussaan. Turvallisuusneuvosto ei pyri päätöslauselmissaan aktiivisesti korostamaan toimijuuttaan Sudanin konfliktin juurisyiden ratkaisemiseksi tai paneutumaan päätöksissään väkivallan taustalla piileviin epätyypillisen konfliktin ilmiöihin. Oman legitimiteettinsä vahvistamisen sijaan turvallisuusneuvosto enemmänkin korostaa retoriikassaan Sudanin valtion suvereniteettia ja ensisijaista vastuuta konfliktin tapahtumista, ratkaisusta sekä konfliktin juurisyiden ratkaisemisesta, jotta alueellinen turvallisuus voidaan säilyttää. Päätöslauselmissa konflikti nähdäänkin uhkana kansainväliselle turvallisuudelle sekä alueellisena ongelmana, jonka ratkaisusta Sudanin hallitus on vastuussa. Uusien käytäntöjen tai lähestymistapojen sijaan YK:n toimintatavat noudattelevat epätyypillisessäkin konfliktissa tavanomaisen konfliktinratkaisun perinnettä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8453]