Mycoplasma pneumoniae causes hospitalisations and dyspnoea in young healthy adults

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään yhden hengitystieinfektioita aiheuttavan bakteerin, Mycoplasma pneumoniaen, osuutta sairaalahoitoa vaatineisiin alahengitystieinfektioihin. Tutkimuksessa tarkastellaan potilaiden taustan ja antimikrobisen hoidon valinnan merkitystä taudin kulkuun sairaalahoidon aikana.

Hengitysteistä otettavasta Mycoplasma pneumoniae -näytteestä on tullut helposti saatava ja laajasti käytetty näyte. Näyte analysoidaan polymeraasiketjureaktiomenetelmällä (PCR). Positiivisen tuloksen tulkinnasta ei ole tieteellistä yhteisymmärrystä ja mykoplasmakeuhkokuumeen merkitys alahengitystieinfektioita aiheuttavien bakteerien ja virusten laajassa kirjossa on epävarmaa. Mycoplasma pneumoniaen ajatellaan aiheuttavan pääasiassa lieviä ja itsestään rajoittuvia infektioita ja epäillään taudin kantajuutta ilman kliinisiä oireita. Systemaattisia analyyseja PCR-tulosten ja kliinisten löydösten välisestä merkityksestä on vain vähän. Tutkimuksen tarkoituksena on selventää näytepositiivisen ja sairaalahoitoa vaatineiden potilaiden mykoplasmainfektion taudinkuvaa.

Tutkimusta varten analysoitiin 103 yliopistosairaassa kolmen vuoden aikana hoidettua positiivisen testituloksen saanutta potilasta. Tutkimukseen kerättiin tiedot potilaiden iästä, sukupuolesta, terveydentilasta, akuuteista sairaalahoidon aikaisista oireista, muista löydetyistä infektiosairauden aiheuttajamikrobeista, laboratorio- ja röntgentuloksista sekä hoitojakson kestosta. Aineiston potilaista yli 85 prosentilla oli tyyppioireina kuumetta, yskää ja hengenahdistusta. Ylempien hengitysteiden oireet, kuten nuha ja kurkkukipu, olivat harvinaisia tai niitä ei ollut raportoitu potilaskertomuksissa. 91 prosentilla Mycoplasma pneumoniae oli ainut löydetty taudinaiheuttaja. Suurin ilmaantuvuus todettiin 30–40-vuotiailla potilailla, ja 68 %:lla potilaista ei ollut pitkäaikaissairauksia. Suurin osa potilaista sai sairaalahoidon alussa empiirisesti aloitettua beetalaktaamiantibioottia. He tarvitsivat kahdesta neljään antimikrobisen lääkehoidon muutosta hoitojakson aikana ennen tervehtymistään. Vain 6 % potilasta hoidettiin kokonaan ilman mykoplasmainfektioon tehoavaa antibioottia.

Tutkimus osoittaa, että Mycoplasma pneumoniae -infektion sairastaneita potilaita päätyi sairaalahoitoon runsaasti. Suuri osa näistä potilaista tarvitsi asianmukaisen antimikrobisen hoidon toipuakseen sairaudesta. Infektiot, joissa oli mukana myös muita taudinaiheuttajia, olivat harvinaisia. Aineistomme perusteella voidaan todeta, että Mycoplasma pneumoniea on itsenäisenä taudinaiheuttaja ehkä aiempaa merkittävämmässä roolissa erityisesti nuorten aikuisten vaikeissa alahengitystieinfektioissa.