Kirjallisuuskatsaus itsepalveluraportoinnista
Tuomi, Vesa (2021)
2021
Tietojohtamisen DI-ohjelma - Master's Programme in Information and Knowledge Management
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-02-05
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102031898
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102031898
Tiivistelmä
Perinteisen liiketoimintatiedon hallinnan eli BI:n on tunnistettu olevan riittämätön vastaamaan tämän päivän organisaatioiden tarpeisiin. Tiedon määrän kasvu ja tarve hyödyntää sitä ovat pakottaneet BI-järjestelmiä kehittymään. Kilpailun kiristyessä korostuu erityisesti päätöksenteon ketteryys ja laatu, jolloin sen tulisi perustua kaikelle mahdolliselle saatavilla olevalle tiedolle. Ketterän päätöksenteon saavuttamiseksi tieto tulisi olla saatavilla mahdollisimman monella. Tähän tarkoitukseen on kehitetty itsepalveluraportointi, jonka avulla myös teknisesti taitamattomammat käyttäjät voivat hyödyntää analytiikkaa päätöksenteossaan. Itsepalveluraportointi on kuitenkin suhteellisen tuoreena ilmiönä ollut vailla vielä täysin selkeää määritelmää. Erityisen puutteellinen on ollut suomenkielinen materiaali aiheesta.
Tässä tutkimuksessa tutustuttiin itsepalveluraportoinnin tutkimukseen ja sieltä esiin tulleisiin aiheisiin. Päätutkimuskysymyksenä esitettiin: mitä itsepalveluraportointi on? Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla tunnistettiin artikkeleita, joissa käsiteltiin itsepalveluraportointia tai vahvasti siihen liittyviä ilmiöitä. Artikkeleita tunnistettiin yhteensä 55 ja ne analysoitiin. Tutkimuskysymyksiä hyödyntäen artikkelien pohjalta koostettiin aihekokonaisuuksia.
Tutkimuksen teoriaosuudessa pohjustettiin BI:n käsitettä ja historiaa sekä sitä, kuinka lopulta päädyttiin itsepalveluraportointiin. Tutkimuksen varsinaisessa tulososiossa käsiteltiin systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa saadun aineiston analyysi ja aihekokonaisuudet. Ensimmäisenä tutustuttiin itsepalveluraportoinnin tutkimukseen yleisesti, kuten mitä tutkimusmenetelmiä on käytetty ja mitä aihekokonaisuuksia tunnistettiin. Tämän jälkeen käsiteltiin tunnistetut aihekokonaisuudet yksi kerrallaan.
Tutkimuksen kontribuutiona saatiin kontekstia ja ymmärrystä itsepalveluraportointiin ilmiönä. Aihekokonaisuudet mahdollistivat itsepalveluraportoinnin käsittelyn monesta näkökulmasta. Tunnistetut aihekokonaisuudet olivat itsepalveluraportoinnin määritelmä, käyttäjien rooli, arkkitehtuuri, itsepalveluraportointi mahdollistajana, itsepalveluraportoinnin haasteet, itsepalveluraportoinnin suunnittelu ja läheiset ilmiöt. Itsepalveluraportoinnin määritelmän pohja on pysynyt lähes muuttumattomana, mutta se on saanut lisää näkökulmia ja tasoja. Itsepalveluraportoinnille on tunnistettu paljon hyötyjä, mutta myös haasteita, joihin tarvitaan vielä ratkaisuja. Itsepalveluraportoinnilla on paljon yhtäläisyyksiä muiden pinnalla olevien ilmiöiden, kuten ketterän BI:n kanssa, jolloin se voidaan nähdä monesti osana isompaa muutosta eikä välttämättä irrallisena osana. Tämä tutkimus tuo myös oman lisänsä itsepalveluraportoinnin suomenkieliseen tutkimukseen, joka on nähty puutteellisena.
Tässä tutkimuksessa tutustuttiin itsepalveluraportoinnin tutkimukseen ja sieltä esiin tulleisiin aiheisiin. Päätutkimuskysymyksenä esitettiin: mitä itsepalveluraportointi on? Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla tunnistettiin artikkeleita, joissa käsiteltiin itsepalveluraportointia tai vahvasti siihen liittyviä ilmiöitä. Artikkeleita tunnistettiin yhteensä 55 ja ne analysoitiin. Tutkimuskysymyksiä hyödyntäen artikkelien pohjalta koostettiin aihekokonaisuuksia.
Tutkimuksen teoriaosuudessa pohjustettiin BI:n käsitettä ja historiaa sekä sitä, kuinka lopulta päädyttiin itsepalveluraportointiin. Tutkimuksen varsinaisessa tulososiossa käsiteltiin systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa saadun aineiston analyysi ja aihekokonaisuudet. Ensimmäisenä tutustuttiin itsepalveluraportoinnin tutkimukseen yleisesti, kuten mitä tutkimusmenetelmiä on käytetty ja mitä aihekokonaisuuksia tunnistettiin. Tämän jälkeen käsiteltiin tunnistetut aihekokonaisuudet yksi kerrallaan.
Tutkimuksen kontribuutiona saatiin kontekstia ja ymmärrystä itsepalveluraportointiin ilmiönä. Aihekokonaisuudet mahdollistivat itsepalveluraportoinnin käsittelyn monesta näkökulmasta. Tunnistetut aihekokonaisuudet olivat itsepalveluraportoinnin määritelmä, käyttäjien rooli, arkkitehtuuri, itsepalveluraportointi mahdollistajana, itsepalveluraportoinnin haasteet, itsepalveluraportoinnin suunnittelu ja läheiset ilmiöt. Itsepalveluraportoinnin määritelmän pohja on pysynyt lähes muuttumattomana, mutta se on saanut lisää näkökulmia ja tasoja. Itsepalveluraportoinnille on tunnistettu paljon hyötyjä, mutta myös haasteita, joihin tarvitaan vielä ratkaisuja. Itsepalveluraportoinnilla on paljon yhtäläisyyksiä muiden pinnalla olevien ilmiöiden, kuten ketterän BI:n kanssa, jolloin se voidaan nähdä monesti osana isompaa muutosta eikä välttämättä irrallisena osana. Tämä tutkimus tuo myös oman lisänsä itsepalveluraportoinnin suomenkieliseen tutkimukseen, joka on nähty puutteellisena.