Kouluradio kansallisena kasvattajana : Nationalismi ja Suomen kansallinen kertomus kouluradion historianopetuksessa 1930–40-luvuilla

Abstract

Pyrin tässä kandidaatin työssä selvittämään, millaista kuvaa suomalaisesta kansallisesta historiasta luotiin Yleisradion kouluradio-opetusohjelman historianopetuksessa 1930–1940-luvuilla. Haluan tutkia, kuinka tämä kuva oli vuorovaikutuksessa aikansa yhteiskunnan kanssa: miten muuttuva aatteellinen ja poliittinen ilmapiiri vaikutti kouluradion sisältöihin, ja miten sen opetusta käytettiin historiapolitiikan välineenä. Tämän kautta toivon voivani pohtia laajemmin historiankirjoituksen tulkinnallisuutta.

Aineistona käytän kouluradion ohjelmalehtisiä vuosilta 1934–1944. Keräsin aineistosta ensin kaikki historianopetukseen liittyvät ohjelmat, jonka jälkeen erottelin niissä usein toistuvia teemoja. Erottelussa hyödynsin suomalaisia kansallisia myyttejä käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Kahdeksi keskeiseksi teemaksi nousivat kärsimyksen ja uhrautumisen retoriikka ja käsitys suomalaisista sivistyskansana. Jaoin teemat työni käsittelykappaleisiin niin, että ensin esittelin Suomen kansan vaiheista ja sen suhteista muihin kansoihin luotua yleiskuvaa, ja sitten käsittelin kahta pääteemaa. Vertailin näistä esitettyjä tulkintoja aikana ennen sotaa ja sota-aikana.

Käsitykseeni suomalaisesta yhteiskunnasta 1930–1940-luvuilla vaikutti paljon tutkimuskirjallisuudessa esiintynyt ajatus ”valkoisen Suomen” eli sisällissodan voittajien diskurssista, joka joidenkin tutkijoiden mukaan oli vallalla Suomessa toiseen maailmansotaan saakka. Sen keskeisinä arvoina olivat vahva oikeistolainen nationalismi, kurinalaisuus ja kristinusko. Tärkeimpiä käsitteitä työssäni olivat historiapolitiikka eli historian käyttö poliittisiin tarkoituksiin sekä Benedict Andersonin esittämä käsitys kansasta kuviteltuna yhteisönä. Lähestyin tutkimaani historianopetusta siitä näkökulmasta, että se oli jotain päämäärää tukemaan tehty tulkinta.

Kuten olin odottanut, ilmeni kouluradion historianopetuksen ja muun yhteiskunnan vuorovaikutus hyvin vastavuoroisena. Muuttuva yhteiskunnallinen tilanne näkyi opetuksessa siinä, 1930-luvun puolivälin poliittisesti rauhallisempana aikana painottuivat erittäin vahvasti sivistysteemat. Sota-aikana keskeisemmiksi nousivat taas jaettu kärsimys ja militaristisemmat arvot, jotka edustivat perinteistä valkoisen Suomen retoriikkaa vahvemmin kuin rauhanajan sisällöt. Painotuseroista huolimatta opetuksen kantavana voimana oli kuitenkin ajatus historiallisesti yhtenäisestä ja rajallisesta Suomen kansasta. Opetusta käytettiin ajan arvojen ja poliittisten päämäärien tukemiseen, esimerkiksi korostamalla oppilaille tietynlaisia ihanteita, tai perustelemalla sotatoimia historiallisten tulkintojen kautta. Työn teema ja aineisto tulevat varmasti tulevaisuudessakin tarjoamaan monenlaisia mielenkiintoisia tutkimusmahdollisuuksia.