1950-luvun koulun laajennus - metsälähiökoulu osana oppimisympäristöajattelua

Abstract

Perusopetuksen pedagogisten tavoitteiden muutosten opetussuunnitelman uudistuksen vuoden 2014 jälkeen monet suomalaiset koulut on koettu tiloiltaan vanhentuneiksi. Näiden koulurakennusten muutokset vastaamaan uusia joustavan oppimisympäristön tavoitteita sekä niiden arkkitehtuurin liittäminen osaksi uudislaajennuksia purkamisen sijaan on ajankohtainen haaste. Suurten ikäluokkien siirryttyä kouluikään 1950-luvulla, on maassamme paljon tämän aikakauden koulurakennuksia, joissa on paljon korjausvelkaa. 1950-luvun koulut suunniteltiin luokkahuone perusyksikkönä, mikä ei enää sovi nykyiseen oppimimisympäristö-käsitykseen. Rakennusten arkkitehtuuri ja tilaohjelma ovatkin muutoksessa. Kuinka suojella vanhoja kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kouluja osana pedagogiikan ja kouluarkkitehtuurin murrosta, ja miten suunnitella laajennuksia, jotka toimivat osana vanhaa?

Tämä diplomityö esittelee esimerkkinä kouluarkkitehtuurin murroksesta 1950-luvulla rakennetun koulurakennuksen laajennuskonseptin osana asemakaavan muutosta. Diplomityö on tehty yhteistyössä Helsingin kaupungin asemakaavoituksen sekä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan asiantuntijoiden kanssa ja sen tavoitteena on tuottaa suunnitelma tontin nykyisten rakennusten säilyttämisestä, nykyisen koulurakennuksen tilojen muuntamisesta, sekä koulun yhteyteen suunniteltavan laajennuksen laajuudesta lähtötiedoksi koulun laajaa peruskorjaussuunnittelua sekä asemakaavaa varten. Alueen kehittämiseksi on käynnissä asemakaavan muutos, johon suunnitelma liitetään lähtötiedoksi asemakaavan jatkokehitystä varten.

Suunnitteluosa pohjautuu lähtökohtiin, jotka on määritetty analyysivaiheessa, jossa on otettu huomioon sekä kaupungin tavoitteet, että kasvatuksen ja koulutuksen toimalan asettamat ideaalit, sekä kulttuurihistoriallisen maiseman maisemalliset lähtökohdat ja rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot. Tärkeimmiksi suunnittelua ohjaaviksi tekijöiksi muodostuivat kulttuurihistoriallisen maiseman säilyttäminen, koulun ja sen läheisen urheilupuiston synergia, tontin liikenteen ratkaiseminen, pihojen suuntautuminen valoisiin ilmansuuntiin, sekä 2020-luvun koulusuunnittelun tilasuunnittelutavoitteet.

Diplomityössä esitellään 2020-luvun koulujen ratkaisumallien tyypitysten avulla massoitteluvaihtoehtoja ja näiden kautta haasteelliselle koulutontille ratkaisu, jossa esitetään tontille rakennettavien rakennusten alkuperäisen vaiheistuksen muuttamista ja tontille rakennetun koulupaviljonkirakennuksen siirtämistä. Tontin koon ja laajennuksen suuren kerrosneliömäärän myötä haasteeksi muodostuu koulupihan riittävyys ja turvallisuus. Tontille rakennettavaa kerrosneliömäärää tuleekin tarkastella jatkosuunnittelussa kriittisesti. Esimerkkinä oleva koulurakennus esittääkin hyvin uusille koulurakennuksille asetetut odotukset ja ristiriidan vanhan rakennuksen rajoitusten ja mittakaavan kanssa.

After the school pedagogic reform in 2014 many Finnish schools have become outdated in their physical learning environment. The challenge is to renovate these buildings to represent the ideals of opening and expansion of future learning environments presented in the new curriculum. Merging architecture of the old school buildings to the new school as a natural part instead of demolishing the old is also a current challenge. After the so called baby boomers became of school age in the 1950’s a huge demand in school buildings across Finland exploded. Therefore schools built in the 1950’s are widely represented in Finnish shcool building stock. Schools were designed based on a classroom unit. The historic unit does not fit to new requirements for a new learning environment. School architecture and spatial design is changing and the question is how to protect old and culturally notable schools as a part of the change and how to design functional extensions that include the old architecture?

This thesis presents an extension of a school building built in the 1950’s as an example of the turning point in school architecure. The extension concept is a part of a developing city plan. The thesis is a commission from Helsinki City Planning department and has been made in correspondance with the City planning department as well as Helsinki Education Division. The aim for the thesis is to provide a conceptual plan of the possibilities regarding the new school and it should work as a base study for the shcool site in the new area plan.

The design concept part is based on the principles laid on the analysis part. The analysis takes into account the objectives from the Helsinki city as well as ideals set by Educational division including the historic values of the cultural heritage of the surrounding landscape. The main objectives became the preserving of historic landscape, synergy of the shcool and sport park, traffic arragements on site, orientation of the school yards towards the sun as well as ideals of school architecture in 2020.

The thesis explores options for the new school building on a challenging site via school architecture typologies based on 2020’s school solutions. The proposition suggests a change in the stucture of the original phasing of the building process as well as removing the temporary school pavillion built on the site. The boundaries of the site and the large size of the extension brings a problem with the adequacy and safety of the school yards. The scale of a new building should be considered critically in further planning. The study example visualizes the problem within expectations of a new school and the conflict with boundaries and scale of the old building.