Suomalaisen asuinrakentamisen kestävyyden tarkastelu : kokonaisvaltainen näkökulma
Kontiainen, Lauri (2021)
2021
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Master's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-02-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102031903
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102031903
Tiivistelmä
Tässä diplomityössä käsitellään kestävän kehityksen mukaista asuinrakentamista kokonaisvaltaisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Globaalisti lisääntyneen ympäristötietoisuuden seurauksena, kestävän asuinrakentamisen rooli on viime vuosina kasvanut asuntotuotannossa sekä Suomessa että maailmalla. Aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa korostuu pääasiassa yksittäisten rakennusten energiatehokkuus sekä rakennusmateriaalien ekologisuus, mikä näkyy myös rakennusalan määräyksissä. Asuinrakentamisen kestävyys on kuitenkin nähtävissä myös laajempana kokonaisuutena, jossa rakennuksen ominaisuudet, kuten esimerkiksi sijainti, vaikuttavat sen käytön kestävyyteen. Tämä diplomityö pyrkii esittelemään kokonaisvaltaisen näkökulman, jossa luonnonvarojen kulutuksen ja ympäristöpäästöjen syitä tarkastellaan mahdollisimman laajasti.
Kestävää kehitystä tarkastellaan tässä työssä rakennusten kestävyyttä arvioivien järjestelmien kautta. Työn ensimmäisessä osassa esitetään aiheen taustat. Sen toisessa osassa kokonaisvaltainen kestävyys määritetään Wohnwert-Barometer -järjestelmän avulla. Järjestelmä pyrkii tarjoamaan näkökulmia asuntorakentamisen kokonaisvaltaisen kestävyyden mittaamiselle.
Diplomityössä tutkitaan järjestelmän mukaista vastuualueiden jakautumista eri rakennushankkeen osapuolille ja verrataan sitä suomalaiseen rakennuslainsäädäntöön sekä rakennushankkeen eri vaiheisiin. Vertailussa havaitaan, että näkökulmat jakautuvat vastuualueiden mukaan kahteen kategoriaan: sijaintikestävyyteen ja rakennuskeskeiseen kestävyyteen. Diplomityössä huomataan, että sijaintikestävyyteen voidaan vaikuttaa parhaiten aluesuunnittelulla ja rakennuskeskeiseen kestävyyteen rakennussuunnittelulla.
Työn kolmannessa osassa verrataan Wohnwert-Barometer -järjestelmän laajuutta, yhteen suomalaiseen (RTS) ja kahteen keskieurooppalaisen (NaWoh ja TQB) kestävän asuinrakentamisen arviointijärjestelmään. Järjestelmien kriteerit täyttävien asuinrakennusten taustoja tarkastellaan sijaintikestävyyden ja rakennuskeskeisen kestävyyden näkökulmien kautta.
Diplomityö osoittaa, että arviointijärjestelmien laajuuksissa on eroja ja erot vaikuttavat arvioitujen rakennuskohteiden ominaisuuksiin. Pohdinnoissa ehdotetaan tapoja, joilla suomalaisten asuinrakennusten kestävyystarkastelua voitaisiin laajentaa kattamaan paremmin kokonaisvaltainen kestävyyden näkökulma ja siten helpottaa kokonaisvaltaisen kestävyyden tavoitteiden saavuttamista.
Kestävää kehitystä tarkastellaan tässä työssä rakennusten kestävyyttä arvioivien järjestelmien kautta. Työn ensimmäisessä osassa esitetään aiheen taustat. Sen toisessa osassa kokonaisvaltainen kestävyys määritetään Wohnwert-Barometer -järjestelmän avulla. Järjestelmä pyrkii tarjoamaan näkökulmia asuntorakentamisen kokonaisvaltaisen kestävyyden mittaamiselle.
Diplomityössä tutkitaan järjestelmän mukaista vastuualueiden jakautumista eri rakennushankkeen osapuolille ja verrataan sitä suomalaiseen rakennuslainsäädäntöön sekä rakennushankkeen eri vaiheisiin. Vertailussa havaitaan, että näkökulmat jakautuvat vastuualueiden mukaan kahteen kategoriaan: sijaintikestävyyteen ja rakennuskeskeiseen kestävyyteen. Diplomityössä huomataan, että sijaintikestävyyteen voidaan vaikuttaa parhaiten aluesuunnittelulla ja rakennuskeskeiseen kestävyyteen rakennussuunnittelulla.
Työn kolmannessa osassa verrataan Wohnwert-Barometer -järjestelmän laajuutta, yhteen suomalaiseen (RTS) ja kahteen keskieurooppalaisen (NaWoh ja TQB) kestävän asuinrakentamisen arviointijärjestelmään. Järjestelmien kriteerit täyttävien asuinrakennusten taustoja tarkastellaan sijaintikestävyyden ja rakennuskeskeisen kestävyyden näkökulmien kautta.
Diplomityö osoittaa, että arviointijärjestelmien laajuuksissa on eroja ja erot vaikuttavat arvioitujen rakennuskohteiden ominaisuuksiin. Pohdinnoissa ehdotetaan tapoja, joilla suomalaisten asuinrakennusten kestävyystarkastelua voitaisiin laajentaa kattamaan paremmin kokonaisvaltainen kestävyyden näkökulma ja siten helpottaa kokonaisvaltaisen kestävyyden tavoitteiden saavuttamista.