Vertaisryhmämentorointi työssä oppimisen ja asiantuntijuuden kehittämisen välineenä? : Tutkimuskatsaus ryhmämuotoista vertaismentorointia käsitteleviin tutkimuksiin

Abstract

Tutkimuksen tarkastelun kohteena oli ryhmämuotoinen vertaismentorointi työssäoppimisen ja asiantuntijuuden kehittämisen välineenä. Tavoitteena oli selvittää, millaisia tuloksia vertaisryhmämentoroinnilla on ylipäätään saatu suhteessa työssä oppimiseen ja asiantuntijuuden kehittymiseen ja millaisia työssäoppimisen ja asiantuntijuuden kehittämisen tunnusmerkkejä tutkimuksissa on esitetty.

Tutkielman teoreettinen perusta rakentuu työssä oppimisen sekä asiantuntijuuden teoreettisista jäsennyksistä. Lisäksi taustateoriaa käsittelevässä osuudessa tarkastellaan myös vertaisryhmämentoroinnin taustalla olevaa teoriaperustaa, toimintamallin kehitystä sekä nykytilaa. Tutkielman aineisto koostuu kolmestatoista vertaismentorointia käsittelevästä pro gradu- tai väitöskirjatutkimuksesta, joissa vertaisryhmämentorointia on tarkasteltu työn kontekstissa. Aineiston analyysi tapahtui teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen.

Tutkimuksessa havaittiin, että tarkastelun kohteena olevissa tutkimuksissa vertaisryhmämentoroinnin hyötyjä jäsennettiin sosiaalisen tuen, työn kehittämisen ja ammatillisen kasvun näkökulmista. Ryhmissä esitetyt uudet näkökulmat, ajatukset ja kokemukset asettuivat usein ristiriitaan osallistujien aikaisempien tietojen ja kokemusten kanssa, joka taas käynnisti pohdintaa ja ajattelun muuttumista, parhaimmillaan kriittisen reflektion kautta, saaden aikaan oppimista. Lisäksi havaittiin, että tarkastelun kohteena olevissa tutkimuksissa kuvattiin asiantuntijuuden kehittymisen komponentteja. Niistä painottuivat itsesäätelytieto, sosiokulttuurinen tieto ja kokemustieto, kun taas käsitteellisen tiedon rooli jäi vaatimattomaksi.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että vertaisryhmämentorointi puoltaa paikkaansa väylänä kehittää sosiaalisen tuen, ammatillisen varmuuden ja itsesäätelytiedon osa-alueita. Työssä oppimisen ja asiantuntijuuden kokonaisvaltaisen kehittämisen näkökulmasta sen anti jää osin epäselväksi. Mahdollisena jatkotutkimuksen aiheena voisi tarkastella yksityiskohtaisemmin minkälaisia sisältöjä vertaismentorointiryhmissä oikeastaan opitaan.