Trust Between Quality Assurance Agencies and Higher Education Institutions and its Implications for Quality Management Models
Abebe, Rediet Tesfaye (2021)
Abebe, Rediet Tesfaye
Tampere University
2021
Hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Administrative Sciences, Business Studies and Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-03-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1869-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1869-7
Tiivistelmä
Tällä tutkimuksella on kaksi tavoitetta. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, missä määrin laadunvarmistuksesta vastaavat toimijat luottavat korkeakouluihin korkeakoulutuksen laadun ja laadunvarmistuksen osalta. Tutkimuksen toisena tavoitteena on analysoida, mitä vaikutuksia tällä voi olla korkeakoulujärjestelmissä käytettävien laadunhallintamallien ominaispiirteisiin. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tämä tutkimus paikkaa olemassa olevia aukkoja kirjallisuudessa ja tuo esille aiemmin kartoittamattoman tutkimusalueen korkeakoulutuksen laadunvarmistuksessa. Keskustelu laaja-alaisista luottamukseen, vastuuvelvollisuuteen ja laadunvarmistukseen liittyvistä käsitteellisistä ja teoreettisista kysymyksistä luovat perustan empiiriselle tutkimukselle, joka toteutettiin Etiopian korkeakoulujärjestelmän kontekstissa.
Luottamukseen ja laadunhallinnan näkökulmat yhdistävien yhtenäisten teorioiden puuttuessa tässä tutkimuksessa muodostettiin teoreettinen ja analyyttinen viitekehys, joka perustui korkeakoulututkimuksen ja sen ulkopuolisen kirjallisuuden läpikäyntiin. Tutkimuksen viitekehys on yhdistelmä luottamuksen käsitteen ulottuvuuksia, luottamuksen rakentamiseen liittyviä näkökulmia, valikoituja oivalluksia koskien Gamsonin valta- ja luottamusteoriaa sekä laadunhallintamallien muotoja.
Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimuksessa sovellettiin monitapaustutkimukseen perustuvaa asetelmaa, jossa aineisto kerättiin kuudesta etiopialaisesta korkeakoulusta. Tapauksiksi valikoituneiden korkeakoulujen valinnassa kiinnitettiin erityistä huomiota otoksen edustavuuteen, koska sen tarkoituksena oli mahdollisimman tarkasti heijastella Etiopian korkeakoulujärjestelmän instituutiotason monimuotoisuutta. Tutkimuksen aineisto koostuu puolistrukturoiduista haastatteluista ja fokusryhmäkeskusteluista, dokumenttiaineistosta sekä ei-akateemisista lähteistä koostetusta toissijaisesta aineistosta. Kokonaisuudessaan aineistoa analysoitiin temaattisesti. Analyysi sisälsi sekä tapauskohtaisia että tapausten välisiä osuuksia.
Tutkimuksessa havaittiin, että Etiopian kansallisella laadunvarmistustoimijalla (HERQA) on erilaisia näkemyksiä koskien julkisten ja yksityisten korkeakoulujen yleistä luotettavuutta, kun asiaa tarkasteltiin erilaisten ulottuvuuksien (huoli, kapasiteetti, avoimuus ja riskit) kautta. Tutkimuksessa selvisi, että HERQA pitää julkisia korkeakouluja luotettavampina kuin yksityisiä korkeakouluja, joihin suhtaudutaan HERQA:ssa kielteisemmin ja epäluuloisemmin. Tapaustutkimuksista saatu empiirinen näyttö kuitenkin viittaa siihen, että HERQA:n luottamus julkisiin korkeakouluihin on saattaa olla vähenemässä. Tutkimuksessa löydettiin näyttöä myös laajamittaisista väärinkäytöksistä, epärehellisestä raportoinnista ja erilaisten säännösten rikkomisesta yksityisten korkeakoulujen piirissä. Erityisesti yksityisten korkeakoulujen voitontavoittelun maksimointi nähtiin merkittävänä huolenaiheena laadun osalta. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että HERQA:n oman toimintakapasiteetin rajallisuus, julkisille ja yksityisille korkeakouluille asetettujen laatuvaatimusten eritasoinen soveltaminen, havaitut eturistiriidat ja autonomian puute sekä laajalle levinneet korruptioepäilyt loivat korkeakouluille esteitä luottaa HERQA:an.
Tutkimus osoitti myös, että HERQA:n heikko luottamus yksityisiin korkeakouluihin lisäsi valvonta- ja sääntelymekanismien käytön tarvetta. Sen sijaan vahva luottamus julkisiin korkeakouluihin puolestaan selitti niiden osalta HERQA:n tukeutumista havaittuihin yhteisiin arvoihin ja normeihin. Saadut tulokset indikoivat rationalistis-instrumentalististen ja normatiivis-kognitiivisten mekanismien yhdistettyä soveltamista luottamuksen rakentamisessa. Lisäksi HERQAn laadunvarmistusasiantuntijoiden aiemmat kokemukset ja kohtaamiset – liittyivätpä ne sitten väärinkäytöksiin, sääntörikkomuksiin tai vaihtoehtoisesti vastuulliseen toimintaan ja kiitettävään sitoutumiseen laatutyöhön – näyttivät ohjaavaan heidän odotuksiaan, valppauden tasoaan ja yleisestä lähestymistapaansa myöhempien arviointien osalta. Lisäksi tutkimuksessa selvisi vastuuvelvollisuutta painottavan laadunhallinnan roolin määräävyys ja laadun kehittämistä painottavan roolin merkityksen edistymisen hitaus. Julkisiin ja yksityisiin korkeakouluihin kohdistunut, voimakkuudeltaan eriasteinen luottamus näyttää selittävän HERQA:n toimintaa sen soveltaessa eritasoisia akkreditointivaatimuksia ja muita syrjiväksi tulkittavia säännöstöjä edellä mainittujen kahden sektorin välillä. Näin ollen yksityiset korkeakoulut ovat olleet enemmän vastuuvelvollisuutta korostavien arviointivaatimusten kohteena, kun taas julkisiin korkeakouluihin on sovellettu enemmän laadun kehittämistä painottavan lähestymistavan mukaisia korkeakoulukohtaisia arviointeja.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että luottamus voi olla keskeinen tekijä – joskaan ei ainoa tekijä – joka voi muokata laadunhallintamallien ominaispiirteitä. Tulokset perusteella voidaan korostaa, että nykyisissä korkeakoulujärjestelmissä on edelleen tärkeää pyrkiä tasapainottamaan laadunhallinnan vastuullisuus- ja kehittämisorientaatioita. Tutkimuksen tuloksilla on useita implikaatioita koskien teoriaa, menetelmiä, toimintapolitiikkoja ja käytäntöjä sekä jatkotutkimustarpeita luottamuksen ja laadunvarmistuksen alueilla. Samalla ne alleviivaavat luottamukseen kohdistuvien teoreettisten ja empiiristen tutkimusten vähäisyyttä korkeakoulutuksen kontekstissa.
Luottamukseen ja laadunhallinnan näkökulmat yhdistävien yhtenäisten teorioiden puuttuessa tässä tutkimuksessa muodostettiin teoreettinen ja analyyttinen viitekehys, joka perustui korkeakoulututkimuksen ja sen ulkopuolisen kirjallisuuden läpikäyntiin. Tutkimuksen viitekehys on yhdistelmä luottamuksen käsitteen ulottuvuuksia, luottamuksen rakentamiseen liittyviä näkökulmia, valikoituja oivalluksia koskien Gamsonin valta- ja luottamusteoriaa sekä laadunhallintamallien muotoja.
Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimuksessa sovellettiin monitapaustutkimukseen perustuvaa asetelmaa, jossa aineisto kerättiin kuudesta etiopialaisesta korkeakoulusta. Tapauksiksi valikoituneiden korkeakoulujen valinnassa kiinnitettiin erityistä huomiota otoksen edustavuuteen, koska sen tarkoituksena oli mahdollisimman tarkasti heijastella Etiopian korkeakoulujärjestelmän instituutiotason monimuotoisuutta. Tutkimuksen aineisto koostuu puolistrukturoiduista haastatteluista ja fokusryhmäkeskusteluista, dokumenttiaineistosta sekä ei-akateemisista lähteistä koostetusta toissijaisesta aineistosta. Kokonaisuudessaan aineistoa analysoitiin temaattisesti. Analyysi sisälsi sekä tapauskohtaisia että tapausten välisiä osuuksia.
Tutkimuksessa havaittiin, että Etiopian kansallisella laadunvarmistustoimijalla (HERQA) on erilaisia näkemyksiä koskien julkisten ja yksityisten korkeakoulujen yleistä luotettavuutta, kun asiaa tarkasteltiin erilaisten ulottuvuuksien (huoli, kapasiteetti, avoimuus ja riskit) kautta. Tutkimuksessa selvisi, että HERQA pitää julkisia korkeakouluja luotettavampina kuin yksityisiä korkeakouluja, joihin suhtaudutaan HERQA:ssa kielteisemmin ja epäluuloisemmin. Tapaustutkimuksista saatu empiirinen näyttö kuitenkin viittaa siihen, että HERQA:n luottamus julkisiin korkeakouluihin on saattaa olla vähenemässä. Tutkimuksessa löydettiin näyttöä myös laajamittaisista väärinkäytöksistä, epärehellisestä raportoinnista ja erilaisten säännösten rikkomisesta yksityisten korkeakoulujen piirissä. Erityisesti yksityisten korkeakoulujen voitontavoittelun maksimointi nähtiin merkittävänä huolenaiheena laadun osalta. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että HERQA:n oman toimintakapasiteetin rajallisuus, julkisille ja yksityisille korkeakouluille asetettujen laatuvaatimusten eritasoinen soveltaminen, havaitut eturistiriidat ja autonomian puute sekä laajalle levinneet korruptioepäilyt loivat korkeakouluille esteitä luottaa HERQA:an.
Tutkimus osoitti myös, että HERQA:n heikko luottamus yksityisiin korkeakouluihin lisäsi valvonta- ja sääntelymekanismien käytön tarvetta. Sen sijaan vahva luottamus julkisiin korkeakouluihin puolestaan selitti niiden osalta HERQA:n tukeutumista havaittuihin yhteisiin arvoihin ja normeihin. Saadut tulokset indikoivat rationalistis-instrumentalististen ja normatiivis-kognitiivisten mekanismien yhdistettyä soveltamista luottamuksen rakentamisessa. Lisäksi HERQAn laadunvarmistusasiantuntijoiden aiemmat kokemukset ja kohtaamiset – liittyivätpä ne sitten väärinkäytöksiin, sääntörikkomuksiin tai vaihtoehtoisesti vastuulliseen toimintaan ja kiitettävään sitoutumiseen laatutyöhön – näyttivät ohjaavaan heidän odotuksiaan, valppauden tasoaan ja yleisestä lähestymistapaansa myöhempien arviointien osalta. Lisäksi tutkimuksessa selvisi vastuuvelvollisuutta painottavan laadunhallinnan roolin määräävyys ja laadun kehittämistä painottavan roolin merkityksen edistymisen hitaus. Julkisiin ja yksityisiin korkeakouluihin kohdistunut, voimakkuudeltaan eriasteinen luottamus näyttää selittävän HERQA:n toimintaa sen soveltaessa eritasoisia akkreditointivaatimuksia ja muita syrjiväksi tulkittavia säännöstöjä edellä mainittujen kahden sektorin välillä. Näin ollen yksityiset korkeakoulut ovat olleet enemmän vastuuvelvollisuutta korostavien arviointivaatimusten kohteena, kun taas julkisiin korkeakouluihin on sovellettu enemmän laadun kehittämistä painottavan lähestymistavan mukaisia korkeakoulukohtaisia arviointeja.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että luottamus voi olla keskeinen tekijä – joskaan ei ainoa tekijä – joka voi muokata laadunhallintamallien ominaispiirteitä. Tulokset perusteella voidaan korostaa, että nykyisissä korkeakoulujärjestelmissä on edelleen tärkeää pyrkiä tasapainottamaan laadunhallinnan vastuullisuus- ja kehittämisorientaatioita. Tutkimuksen tuloksilla on useita implikaatioita koskien teoriaa, menetelmiä, toimintapolitiikkoja ja käytäntöjä sekä jatkotutkimustarpeita luottamuksen ja laadunvarmistuksen alueilla. Samalla ne alleviivaavat luottamukseen kohdistuvien teoreettisten ja empiiristen tutkimusten vähäisyyttä korkeakoulutuksen kontekstissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]