Uudenmaan eristämisen legitimointi : Hallituksen viestinnän retorinen analyysi

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan retorisen analyysin avulla Sanna Marinin hallituksen viestintää Uudenmaan maakunnan eristämistä koskevassa tiedotustilaisuudessa, joka pidettiin Helsingissä 25.3.2020. Uusimaa eristettiin muusta maasta Covid-19-viruksen aiheuttaman pandemian vuoksi keväällä 2020 noin kolmen viikon ajaksi. Tutkielmassa toteutettava retorinen analyysi keskittyy tarkastelemaan ennen kaikkea niitä argumentteja, joiden avulla hallitus pyrki saavuttamaan hyväksynnän liikkumista rajoittavalle asetukselleen. Tutkielman teoreettisia ja metodologisia lähtökohtia koskevassa luvussa 2 avataan retoriikan historiaa, tutkielmassa käytettävää retorista metodia sekä tutkielman teoreettista viitekehystä. Retoriikan historian valossa tutkielma pohjautuu uuden retoriikan oppeihin, ja käytettävä retorinen metodi rakentuu ennen kaikkea uuden retoriikan uranuurtajan Chaim Perelmanin argumentaatiomallin varaan. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmalle muodostavat legitimaatioteoriat, joiden avulla pyritään retoristen keinojen ohella tarkastelemaan niitä tapoja, joilla hallitus pyrki ensisijaiseen viestinnälliseen tavoitteeseensa: legitimiteetin eli hyväksynnän saavuttamiseen liikkumisrajoitukselle. Näistä teoreettisista ja metodologisista lähtökohdista käsin hallituksen retoriikkaa tarkastellaan tutkielmassa seuraavan tutkimuskysymyksen valossa: minkälaisilla argumentaatiokeinoilla hallitus pyrki saavuttamaan hyväksynnän päätökselleen sulkea Uudenmaan maakunnan rajat? Tutkielman kolmannessa luvussa kuvataan sitä poikkeuksellista yhteiskunnallista kontekstia, johon hallituksen viestintä asettuu. Poikkeustilanne aiheutti poliittiseen keskusteluun ennennäkemättömän yksimielisyyden ja puoluerajat ylittävän yhteistyön hengen, jonka voidaan tutkielman perusteella arvioida helpottaneen hallituksen päätöksentekoa ja viestimistä poikkeusoloissa tehdyistä päätöksistä. Analyysiluvussa tarkastellaan tiedotustilaisuuden argumentointia ja legitimointipyrkimyksiä tutkielmassa aiemmin esiteltyjen retoristen keinojen ja legitimointistrategioiden valossa. Vahvimmiksi hallituksen käyttämiksi argumentaatiokeinoiksi tutkielman perusteella nousevat terveysviranomaisten auktoriteettiin vetoaminen, vahvojen arvohierarkioiden käyttö sekä vaihtoehdottomuuden ja välttämättömyyden osoittaminen tosiasiapuheen retorisia keinoja käyttäen. Lisäksi keskeisimpien argumenttien jatkuvalla toistolla hallitus pyrkii vahvistamaan viestiään. Analyysissä tulee esille myös, ettei argumentointi ole kaikilta osin tyhjentävästi perusteltua, vaan hallituksen retoriikka jättää myös monia kysymyksiä avoimiksi. Legitimaation saavuttamiseen hallituksen voidaan todeta pyrkineen sekä mainituilla retorisilla keinoilla, että erityisten legitimaatiostrategioiden avulla: ennen kaikkea tulevaisuuskuvien luomisen, turvallisuudentunteen kohottamisen sekä asiantuntijuuteen vetoamisen strategioilla. Tutkielman johtopäätöksinä voidaan arvioida, että hallituksen retoriikka oli monin paikoin hyvin taidokasta ja vaikuttavaa, mutta ei liikkumisrajoituksen perusteluiden osalta kuitenkaan niin aukotonta ja avointa, kuin demokraattisessa Suomessa voisi vallanpitäjiltä odottaa. Tutkielman perusteella tilanteen poikkeuksellisuuden, poliittisen ilmapiirin muutosten sekä yleisesti vallitsevan epätietoisuuden voidaan tulkita vaikuttaneen siihen, että hallituksella oli vajavaisista perusteluistaan huolimatta mahdollisuus saattaa liikkumisrajoitus voimaan.