"Kiitos siitä, että mä olen vielä täällä, kuuluu särkylääkkeille ja kavereille." : Sosiaalisen tuen merkitys kroonisen kivun kanssa selviytymisessä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen kroonista kipua sairastavien nuorten aikuisten kertomuksia, ja tarkoituksenani on selvittää, millainen merkitys sosiaalisella tuella on kivun kanssa selviytymisessä, miten tuki näkyy nuorten kipupotilaiden arjessa, ja millaista tukea he kaipaavat. Tutkimuskysymykseni on: Millainen merkitys sosiaalisella tuella on kroonisen kivun kanssa selviytymisessä nuoren aikuisen kipupotilaan elämässä? Käytän tutkielmani taustateoriana sosiaalisen tuen teoriaa. Hyödynnän sosiaalisen tuen käsitettä ja jaottelua kolmeen tuen tyyppiin, emotionaaliseen, instrumentaaliseen ja informatiiviseen tukeen. Tutkielmani aineisto koostuu itse keräämistäni kirjoituksista sekä kipupotilaiden kirjoittamista blogiteksteistä. Koska tutkimusaineistoni koostuu kertomuksista, käytän tutkimusmenetelmänä narratiivista lähestymistapaa, joka soveltuu hyvin kerronnallisen aineiston käsittelyyn. Analyysimenetelmänä käytän Algirdas Julian Greimasin kehittämää narratiivista aktanttianalyysiä, jossa keskitytään erilaisten toimijoiden, aktanttien, välisiin suhteisiin. Tulokset osoittavat, miten monella tavalla sosiaalinen tuki näkyy kipupotilaiden arjessa. Krooninen kipu aiheuttaa sosiaalisten suhteiden heikentymistä ja vaikeuttaa yhteiseen toimintaan osallistumista, joten kipupotilaat kokevat kivun eristävän heitä muista ihmisistä. Kipu myös heikentää toimintakykyä ja vaikeuttaa normaalia elämää. Sosiaalisella tuella on merkitystä erityisesti kipupotilaan jaksamisen, mielialan ja kivunlievityksen kannalta. Perhe ja ystävät ovat tärkeitä sosiaalista tukea tarjoavia tahoja, jotka antavat erityisesti emotionaalista tukea, eli kuuntelevat ja parantavat kipupotilaiden mielialaa. Myös vertaistuki on merkittävä emotionaalisen tuen lähde, sillä vertaistuen kautta kipupotilas voi kokea, että häntä ymmärretään. Vertaistuen kautta saadaan myös informatiivista eli tiedollista tukea, kun muut kipupotilaat tarjoavat tietoa ja neuvoja erilaisista hoidoista ja lääkkeistä omien kokemuksiensa kautta. Informatiivista ja emotionaalista tukea saadaan myös terveydenhuollon ammattilaisilta, jotka auttavat ymmärtämään kivun syitä ja erilaisia hoitomuotoja. Kipupotilaat saavat myös instrumentaalista tukea, eli apua arkisten askareiden ja perustoimintojen, kuten liikkumisen kanssa, mikä on tärkeää toimintakyvyn ja normaalin elämän ylläpitämisen kannalta. Sosiaalisen tuen näkökulma on tärkeä, kun pohditaan kipupotilaiden kuntoutumiseen ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Koska kipu vaikuttaa monin tavoin elämän kaikilla osa-alueilla, kipupotilaille tulisi tarjota tukea myös psykososiaalisten tekijöiden kanssa, ei ainoastaan fyysisen kivun kanssa selviytymisessä. Kroonisen kivun hoidossa on tärkeää huomioida sosiaalisen tuen merkitys kipupotilaan jaksamiselle, ja tarvitaan enemmän tutkimusta siitä, millä tavalla sosiaalisen tuen positiivisia vaikutuksia voitaisiin parantaa kipupotilaan näkökulmasta. Myös terveydenhuollon työntekijöiden kykyä kohdata ja auttaa kipupotilaita tulisi kehittää, ja nuoret kipupotilaat tulisi tunnistaa omana potilasryhmänään, joiden tarpeet voivat olla erilaisia verrattuna vanhempiin kipupotilaisiin.