Puolueetonta tarkkailua vai taloustiedekuria? : Finanssipoliittiset neuvostot ja Talouspolitiikan arviointineuvosto hallinnan tekniikkana

Abstract

Tutkielma tarkastelee Talouspolitiikan arviointineuvoston ajatuksellisia ja teoreettisia perusteluja osana taloustieteellisen yhteisön kansainvälistä keskustelua finanssipoliittisista neuvostoista. Tutkimuksen aineisto koostuu siis paitsi kotimaisista myös kansainvälistä keskustelua edustavista teksteistä. Perusteluista tarkastellaan erityisesti niissä ilmenevää ymmärrystä politiikasta, politiikan toimijoista sekä näiden suhteesta asiantuntemukseen ja tieteeseen.

Tutkielman teoreettinen näkökulma muodostuu Michel Foucault’n innoittamasta hallinnan tutkimustraditiosta sekä taloustieteen performatiivisuutta tarkastelevasta kirjallisuudesta. Hallinnan tutkimustraditio tarkastelee tiedon ja vallankäytön yhteen kietoutunutta kokonaisuutta. Hallinta voidaan määritellä reflektoiduksi käytöksen ohjailuksi. Kyseeseen tulee silloin valtion toteuttaman vallankäytön lisäksi esimerkiksi perheissä ja taloudellisissa organisaatioissa tapahtuva käytöksen ohjailu. Finanssipoliittisia neuvostoja ja Talouspolitiikan arviointineuvostoa tarkastellaan siis hallintaa eli käytöksen ohjailua toteuttavina instituutioina tai hallinnan tekniikoina. Samankaltaista näkökulmaa edustaa myös taloustieteen performatiivisuutta käsittelevä kirjallisuus. Taloustieteen performatiivisuus viittaa siihen, että taloustiede ei ainoastaan neutraalisti tarkkaile tutkimuskohdettaan, vaan toimii aktiivisesti sitä muokaten. Tutkielmassa tarkastelen, miten arviointineuvostojen perusteluja ohjaava teoreettinen näkökulma vaikuttaa siihen, millaisena demokraattinen politiikka nähdään ja mitä ratkaisuja demokraattisen politiikan ongelmiin esitetään. Tutkielman menetelmällinen ote muodostuu genealogisesta diskurssianalyysista, jossa korostetaan asioiden kontingenssia, ja tarkastellaan niitä käytäntöjä ja diskursseja, joista esimerkiksi politiikka muodostuu.

Talouspolitiikan arviointineuvoston ja muiden finanssipoliittisten neuvostojen perusteluja ohjaa pääasiassa negatiivinen ymmärrys demokraattisesta poliittisesta prosessista. Poliittisen prosessin nähdään tuottavan vääristymiä talouteen, kuten liiallisia julkisen talouden alijäämiä. Teksteissä puhutaan kroonisesta alijäämätaipumuksesta (deficit bias). Riippumattomat finanssipoliittiset neuvostot nähdään kurinalaista taloudenpitoa edistävinä instituutioina finanssipolitiikkaa rajoittavien sääntöjen rinnalla. Neuvostojen ajatellaan tuovan painetta poliittisille toimijoille edistää taloustieteilijöiden hyväksi näkemää politiikkaa, kuten julkistalouden kurinalaisuutta. Neuvostot toimivat siis osin ikään kuin puolueettoman ja ”totuudellisen” politiikan määrittelijöinä. Poliittisten toimijoiden vastuulle jäävät arvovalintoja vaativat kysymykset, kuten tulonjako.

Neuvostojen perusteluja ohjaava teoreettinen näkökulma tulee julkisen valinnan teoriasta, joka tarkastelee poliittisia toimijoita omaa etuaan maksimoivina. Teoria tarkastelee demokratiaa demokratian ulkopuolisen näkökulmasta, josta poliittiset toimijat näyttäytyvät yhtenä lisämuuttujana systeemissä, jota voidaan ohjailla luomalla erinäisiä kannustimia. Finanssipoliittiset neuvostot toimivat siis tästä näkökulmasta kurinpidon instituutioina, jotka rankaisevat poliitikkoja väärästä politiikasta. Neuvostojen perusteluihin sisältyykin teknokraattisia piirteitä, sillä tavoitteena ei ole ensisijaisesti parantaa kansalaisten mahdollisuuksia päättää itse asioistaan, vaan ohjata poliittisia toimijoita asiantuntijoiden määrittämälle politiikkauralle, kuten kurinalaisempaan julkistalouteen.

Talouspolitiikan arviointineuvoston verrattain laajaan mandaattiin kuuluu talouspolitiikan keinojen lisäksi tavoitteiden arviointi. Neuvosto voi siten vahvistaa teknokraattista ajattelua laajemmin kuin esimerkiksi pelkkiin finanssipolitiikan keinoihin keskittyvä arviointineuvosto. Toisaalta poliittisempana pidetylle alueelle siirtyminen saattaa johtaa myös neuvoston analyysien kyseenalaistamiseen, mikäli näitä ei enää pidetä puolueettomina. Tämä riippuu kuitenkin paitsi neuvoston aktuaalisesta toiminnasta myös neuvoston analyysien vastaanotosta, mikä olisikin tärkeä jatkotutkimuksen aihe.