Vilpitön visio? : 2000-luvun suomalaisten arkkitehtuurihavainnekuvien ilmaisu, arvot ja yleisöt
Miettinen, Mari-Sohvi (2021)
2021
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Master's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-02-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102011827
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102011827
Tiivistelmä
Arkkitehdin tuottamista visuaalisista esityksistä perspektiivisillä näkymäkuvilla eli havainnekuvilla on erityinen merkitys, sillä ne mahdollistavat suunnitelmasta kertomisen myös suunnitteluprosessin maallikko-osapuolille. Tilallisen esittämisen standardiksi on 2000-luvulla vakiintunut tietokoneavusteisesti tuotettu, fotorealistinen havainnekuva. Arkkitehtien ammattikunta on ottanut tämän kuvantamisen välineen vastaan itsestäänselvyytenä, eikä havainnekuvien ilmaisua, merkityksiä tai luonnetta ole määritelty kattavasti myöskään tieteellisessä tutkimuksessa. Sen sijaan suomalainen media on kohdistanut fotorealistisiin havainnekuviin voimakasta kritiikkiä läpi 2000-luvun.
Tämä opinnäytetyö luo katsauksen havainnekuvia käsittelevään suomalaiseen mediakeskusteluun ja tutkii, millaista on suomalaisten 2000-luvun havainnekuvien ilmaisu, kenelle kuvat on suunnattu, millaisia arvoja ne edustavat, sekä millaiset asiat vaikuttavat kuvien ilmaisun ja sisältöjen taustalla. Tutkimuksen tuloksia heijastellaan aiempaan tieteelliseen diskurssiin, joka käsittelee arkkitehdin tuottamien visuaalisten esitysten merkitystä tietoa välittävinä ja prosessia rytmittävinä kohteina.
Tutkimuksen taustoittava historiaosio valottaa arkkitehdin ammattikuvan muotoutumista ja keskeisperspektiivisten kuvien historiaa. Teoriaosio luo katsauksen arkkitehdin työtä ja visuaalisia esityksiä käsittelevään tutkimukseen.
Varsinainen tutkimus jakautuu kolmeen osioon: ensimmäisessä osiossa tarkastellaan kymmentä suomalaista, havainnekuvia käsittelevää media-artikkelia sisällönanalyysin keinoin. Toinen osio paneutuu suomalaisten 2000-luvun havainnekuvien keskeisiin ilmaisullisiin piirteisiin kuva-analyysin ja kuvailevan tilastollisen analyysin avulla. Analysoitavana on kaikkiaan 104:n havainnekuvan aineisto, joka on kerätty media-artikkeleista, Safan kilpailuarkistosta sekä rakennusliikkeiden asuntomyyntiesitteistä. Kolmas osio tarkastelee lähemmin eri yleisöille suunnattujen havainnekuvien ilmaisua ja taustalla vaikuttavia tekijöitä. Sisällönanalyysia täydentävät asiantuntijoiden haastattelut.
Havainnekuvia on mahdollista ryhmitellä niiden yleisön ja prosessin vaiheen mukaan. Nämä seikat vaikuttavat myös kuvien ilmaisuun sekä siihen, millaisia arvoja havainnekuvat ilmentävät välineinä sinänsä, sekä kuvasisältöjen puolesta.
Arkkitehtuurin havainnekuvat toimivat osallistumisen välineinä ja suunnitteluprosessia rytmittävinä tekijöinä. Niillä on erityistä potentiaalia toimia eri osapuolia yhdistävinä rajakohteina. Jotta havainnekuvia voidaan käyttää viestinnän välineinä entistä paremmin, tarvitaan syvällistä ymmärrystä niiden luonteesta ja kantamista merkityksistä.
Tämä opinnäytetyö luo katsauksen havainnekuvia käsittelevään suomalaiseen mediakeskusteluun ja tutkii, millaista on suomalaisten 2000-luvun havainnekuvien ilmaisu, kenelle kuvat on suunnattu, millaisia arvoja ne edustavat, sekä millaiset asiat vaikuttavat kuvien ilmaisun ja sisältöjen taustalla. Tutkimuksen tuloksia heijastellaan aiempaan tieteelliseen diskurssiin, joka käsittelee arkkitehdin tuottamien visuaalisten esitysten merkitystä tietoa välittävinä ja prosessia rytmittävinä kohteina.
Tutkimuksen taustoittava historiaosio valottaa arkkitehdin ammattikuvan muotoutumista ja keskeisperspektiivisten kuvien historiaa. Teoriaosio luo katsauksen arkkitehdin työtä ja visuaalisia esityksiä käsittelevään tutkimukseen.
Varsinainen tutkimus jakautuu kolmeen osioon: ensimmäisessä osiossa tarkastellaan kymmentä suomalaista, havainnekuvia käsittelevää media-artikkelia sisällönanalyysin keinoin. Toinen osio paneutuu suomalaisten 2000-luvun havainnekuvien keskeisiin ilmaisullisiin piirteisiin kuva-analyysin ja kuvailevan tilastollisen analyysin avulla. Analysoitavana on kaikkiaan 104:n havainnekuvan aineisto, joka on kerätty media-artikkeleista, Safan kilpailuarkistosta sekä rakennusliikkeiden asuntomyyntiesitteistä. Kolmas osio tarkastelee lähemmin eri yleisöille suunnattujen havainnekuvien ilmaisua ja taustalla vaikuttavia tekijöitä. Sisällönanalyysia täydentävät asiantuntijoiden haastattelut.
Havainnekuvia on mahdollista ryhmitellä niiden yleisön ja prosessin vaiheen mukaan. Nämä seikat vaikuttavat myös kuvien ilmaisuun sekä siihen, millaisia arvoja havainnekuvat ilmentävät välineinä sinänsä, sekä kuvasisältöjen puolesta.
Arkkitehtuurin havainnekuvat toimivat osallistumisen välineinä ja suunnitteluprosessia rytmittävinä tekijöinä. Niillä on erityistä potentiaalia toimia eri osapuolia yhdistävinä rajakohteina. Jotta havainnekuvia voidaan käyttää viestinnän välineinä entistä paremmin, tarvitaan syvällistä ymmärrystä niiden luonteesta ja kantamista merkityksistä.