Tekoälyn ja ihmisen välinen suhde johdon laskentatoimessa

Abstract

Teknologisen kehityksen jatkuvasti kasvaessa yritykset ovat havainneet tekoälyn potentiaaliseksi kilpailueduksi ihmisen päätöksenteon tukemisessa työtehtävien automatisoinnin lisäksi. Perinteisesti tekoälyä on tutkittu ihmistä korvaavana tekijänä, joten tekoälyn ja ihmisen välisen suhteen tarkastelu voi tarjota uusia näkökulmia siitä, kuinka tekoäly voi täydentää ihmisälykkyyden toimintaa.

Tekoäly on yläkäsite teknologioille, jotka pystyvät käsittelemään suuren määrän dataa ja kehittämään toimintaa tämän perusteella. Sen vahvuus on objektiivisen ja yleisluontoisen näkökulman tarjoaminen nopeassa ajassa. Johdon laskentatoimen viitekehys jakautuu tuotettavaan laskentatietoon ja päätöksentekoon. Johdon laskentatoimi ohjaa yrityksen toimintaa laskentatiedolla, jonka avulla voidaan poistaa päätöksentekoon liittyvää epävarmuutta ja fasilitoida keskustelua yrityksessä. Ihmisellä on merkittävä rooli johdon laskentatoimessa, koska se kykenee liittämään informaatioon liiketoimintaymmärryksensä sekä huomioimaan päätöksentekoon liittyvät inhimilliset tekijät.

Tässä tutkimuksessa tutkitaan tekoälyn ja ihmisen välistä suhdetta johdon laskentatoimessa narratiivisen kirjallisuuskatsauksen menetelmin. Tämä työ selvittää, millainen on tekoälyn ja ihmisen välinen suhde johdon laskentatoimessa ja millaisia mahdollisuuksia suhde pitää sisällään. Tutkimus käsittelee pääosin tekoälyn ja ihmisen välistä sosiaalista suhdetta, jossa tarkastellaan teko- ja ihmisälykkyyden välistä tasapainoa päätöksentekotilanteessa.

Tutkimuksen tulosten perusteella tekoäly nähdään erityisesti ihmistä tukevassa roolissa. Tekoälyn ja ihmisen välinen suhde johdon laskentatoimessa voidaan kuvata tilanteena, jossa tekoälyn vastuulla on päätöksenteon kvantitatiivinen osuus, ja vastaavasti ihmisen vastuulla kvalitatiivinen osuus. Tutkimuksessa tarkasteltava suhde mahdollistaa johdon laskentatoimessa molempien heikkouksien ja vahvuuksien täydentämisen, joka voi näkyä päätöksenteon uusina näkökulmina. Optimaalisessa tilanteessa tekoälyn ja ihmisen välinen suhde mahdollistaakin entistä laaja-alaisemman päätöksentekoprosessin, mihin ihmisen halukkuus hyödyntää tekoälyä vaikuttaa merkittävästi.