Johtajan erityisherkkyyden rakentuminen ja ilmeneminen ammatillisissa vuorovaikutussuhteissa alaisten kanssa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten johtaja kokee oman erityisherkkyytensä rakentuneen ja ilmenevän ammatillisessa vuorovaikutuksessa alaisten kanssa. Erityisherkkyys on Elaine N. Aronin (2013) tunnistama hermostollinen ominaisuus ja persoonallisuuden piirre, jota kuvaa normaalia herkempi reagointi ympäristön ärsykkeisiin. Erityisherkkyys ilmenee arviolta 15–20 prosentilla väestöstä ja sitä on tutkittu 1990-luvulta lähtien (Aron & Aron 1997; Aron 2010). Tutkimus on keskittynyt myös työelämänäkökulmaan (mm. Aron 2010; Evers, Rasche & Schabracq 2008; Kelley 2005), mutta huomio on ollut pääasiassa muualla kuin johtajissa. Myöskään viestinnän tutkimusta erityisherkkyydestä ei ole juurikaan tehty, vaikka erityisherkkyys ilmenee nimenomaan vuorovaikutuksessa erilaisiin ympäristöihin (Aron 2013). Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten johtajat kokevat erityisherkkyyden rakentuneen osaksi johtajuuttaan ja miten erityisherkkyys ilmenee työpaikan vuorovaikutustilanteissa. Tutkimusongelmaan haetaan vastausta seuraavien tutkimuskysymysten avulla: millaista erityisherkän johtajan sisäinen puhe eli intrapersonaalinen viestintä on, miten erityisherkkyys näkyy johtajan vuorovaikutuksessa ja työyhteisön vuorovaikutussuhteissa sekä työyhteisön haastavissa vuorovaikutustilanteissa. Tutkittavaa ilmiötä lähestytään konstruktivismin teorian ja suhteissa rakentuneen johtajuuden näkökulman kautta, sillä ne pyrkivät selittämään yksilöiden kokemusten rakentumista vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tutkimusmetodina käytettiin aineistolähtöistä, teoriaohjautuvaa sisällönanalyysia. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä haastattelemalla viittä suomalaista erityisherkkää johtajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä, ja haastattelukysymykset oli jaettu seitsemään teemaan. Teemoilla selvitettiin esimerkiksi erityisherkkyyden rakentumista johtajan aiemmassa elämässä ja työympäristössä sekä heidän johtaja-johdettava-vuorovaikutussuhteitaan. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että erityisherkkyys on rakentunut osaksi erityisherkän johtajan identiteettiä jo lapsuudessa ja se näkyy johtajan elämässä myönteisiksi sekä kielteisiksi koetuilla tavoilla. Erityisherkkien johtajien myönteiset kokemukset erityisherkkyyden ilmenemisestä osoittivat, että he ovat kognitiivisesti kompleksisia yksilöitä eli taitavia huomioimaan erilaisten vuorovaikutustilanteiden yksityiskohtia ja reagoimaan niihin tehokkaasti. Erityisherkät johtajat kokevatkin, että erityisherkkyys on ajoittaisista kielteisistä kokemuksista huolimatta vahvuus, jota he hyödyntävät vuorovaikutuskäyttäytymisessään ja -suhteissaan. Tutkimuksen tulokset antavat tietoa aiemmin vähän tutkitusta ilmiöstä vuorovaikutuksen näkökulmasta ja tutkimuksesta on hyötyä johtajuuden moninaisuuden ymmärtämiseksi. Erilaiset johtajuuden piirteet voidaan nähdä enemmänkin vahvuuksina, joita tulisi hyödyntää esimerkiksi työhyvinvoinnin lisäämiseksi työpaikoille. Avoimen viestintäkulttuurin luominen organisaatioihin on tämän tutkimuksen pohjalta merkittävää sekä johtajien hyvinvoinnin että yhteiskuntamme johtamiskäsityksen rakentumisen kannalta.