Muuttuvat kriisikuntakriteerit ja muutosten vaikutukset kriisikunnan määräytymiseen

Abstract

Suomessa kuntien taloudellinen ahdinko on ollut esillä vahvasti jo pitkään, ja ahdinko on kasvanut esimerkiksi toimintaympäristön muutoksien takia. Lisäksi kriisikuntakriteereitä muutettiin vuonna 2019 voimaan tulleella lailla, joka tekee tutkielmasta ajankohtaisen. Näistä syistä koin, että aihetta oli mielenkiintoista ja tarkoituksenmukaista tutkia. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten kriisikuntakriteerit vertautuvat suhteessa toisiinsa ja miten kriisikuntakriteereihin tehdyt muutokset vaikuttavat kriisikunnan määräytymiseen. Tutkielman tavoitteena oli lisätä ymmärrystä myös kriisikuntakriteereistä ja kriisikunnista yleisellä tasolla. Tämä tutkielma on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka aineisto käsitellään aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman aineistona hyödynnettiin tapauskuntien tilinpäätöksiä, kuntien taloutta käsitteleviä tilastoaineistoja sekä kriisikuntakriteereitä ja niihin liittyviä valmisteluasiakirjoja. Tutkielman aineisto on siis pääosin kvantitatiivista, mutta myös kvalitatiivista aineistoa hyödynnetään. Sekä kvalitatiivisen että kvantitatiivisen aineiston käyttämisestä ei muodostu ristiriitoja, koska tapaustutkimukselle on tyypillistä, että siinä hyödynnetään erityyppisiä aineistoja ja analyysitapoja. Määrällistä aineistoa ei pyritä testaamaan tilastollisesti vaan kyseistä aineistoa hyödynnetään laadullisessa tulkinnassa. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu talouden tasapainon, mittaamisen ja itsehallinnon käsitteistä. Kunnan taloudellinen tasapaino voidaan nähdä perusperiaatteena kunnan toiminnassa. Taloudellisen tasapainon vallitessa varmistutaan, että kunnan varat riittävät toimeksiantojen hoitamiseen pitkällä ja lyhyellä aikavälillä, mikä on tärkeää talouden tasapainon näkökulmasta. Mikäli kunnan talous ei ole tasapainossa, on se vaarassa kriisiytyä. Mittaamisen näkökulmasta kriisikuntakriteerit ovat itsessään mittareita, jotka tarkastelevat kunnan talouden tilaa. Taloudellinen itsehallinto linkittyy tutkielman aiheeseen vahvasti, koska sen mukaan kunnalla on mahdollisuus itse päättää omasta taloudestaan. Taloudellisen itsehallinnon tuomien vapauksien myötä kunnalla on myös vastuu tehdyistä päätöksistä. Kriisikuntakriteerien muutoksella on haluttu korostaa kuntien edellytyksiä selviytyä velvoitteistaan. Käytännössä nykyisillä kriteereillä seurataan tarkemmin rahoituksen riittävyyttä, ja edelliset kriisikuntakriteerit tarkastelevat kunnan taloutta suurpiirteisemmin. Tutkielman perusteella päivitetyt, nykyiset kriisikuntakriteerit antavat kokonaisvaltaisemman, oikeudenmukaisemman ja luotettavamman kuvan kuntakonsernin talouden tilasta kuin edelliset kriisikuntakriteerit. Kriisikuntakriteerien muutoksella ei näyttäisi olevan merkittäviä vaikutuksia kriisikunnaksi määräytymisen näkökulmasta. Näin siksi, että muutoksia tehtiin ainoastaan tunnuslukukriteereihin, ja niiden painoarvo osoittautui pienemmäksi kuin alijäämiin liittyvien kriisikuntakriteerien. Muutokset itsessään eivät siis todennäköisesti tule lisäämään kriisikuntamenettelyn käyttöä.