1800-luvunvenäläinen aateliskuvaus Ivan Turgenevin romaanissa Aateliskoti: 1840-luvun aateliskartanoiden seurapiirin kulttuurikuva
Honkavaara, Irma (2021)
Honkavaara, Irma
2021
Kirjallisuustieteen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-02-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012128775
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012128775
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani venäläistä aatelisperinnettä sekä aatelistoa ja intelligentsijaa yhteiskuntaluokkana siten kuin se erityisesti ja omaleimaisesti ilmenee Ivan Sergejevitš Turgenevin romaanissa Aateliskoti (Дворянское гнездо) (1858/1968). Lähestyn aihetta kirjallisuushistorian näkökulmasta käyttäen avuksi poliittista historiaa, kulttuurihistoriaa ja aatehistoriaa. Pyrin tulkitsemaan aikakautta, aatelista kulttuuria ja aatelisia henkilöitä niin kuin Ivan Turgenev ne on esittänyt. Romaani on eleginen tarina rakkaudesta, joka ei saanut toteutua.
Tutkimuskysymykseni on: Miten 1800-luvun venäläinen aatelisto yhteiskuntaluokkana ja aatelisten ajatukset, aatteet, elämäntapa, taide, perinteet ja uskonnollisuus kuvataan Ivan Turgenevin romaanissa Дворянское гнездо? Ivan Turgenev on yksi 1800-luvun maineikkaimmista venäläisistä realisteista. Kirjailija oli venäläinen aristokraatti, aatelinen ja tilanomistaja, ja hän osasi runollisesti kuvata ja tulkita omaa aikaansa, aikakauden ilmiöitä, aateliston ja intelligentsijan elämää. 1830-luvulla oli Venäjällä alkanut ”ihmeellinen vuosikymmen”, ja 1840-luku oli keskustelevan aateliston aikaa.
Tavoitteeni on luoda kulttuurikuva romaanin Дворянское гнездо taiteellisesta, musikaalisesta, kirjallisesti lahjakkaasta ja yhteiskunnallisesti valveutuneesta aatelistosta ja intelligentsijasta. Lisäksi tuon esiin venäläistä uskonnollista ortodoksista perinnettä, jota romaani kuvaa onnistuneesti. Ivan Turgenevin runollinen ja ihanteellinen tyyli ja kieli viittaavat hänen ylevyyteensä aristokraattina ja hänen isänmaallisuuteensa. Demokraattina Turgenev kritisoi aateliston asemaa säätynä, joka on irrallaan omasta kansallisesta kulttuurista, venäläisistä juurista ja kansasta.
Keskeisin johtopäätökseni on, että Ivan Turgenev on harvinaisella tavalla onnistuneesti kuvannut aatelistoa 1840-lukua Venäjällä. Romaani luo kuvan lahjakkaasta ja hengellisesti rikkaasta venäläisyydestä. Turgenev on kirjoittanut musiikillisten aistimusten, henkevien keskustelujen ja ortodoksisen hengellisyyden aatelisesta maailmasta runollisesti ja maalauksellisesti. Maa-aatelin kukoistus oli alkanut Katariina II:n hallintokaudella. 1840-luvun aatelisto oli toisaalta jo elämän näännyttämää ja näköalatonta. Ongelmana nähtiin joutilas elämä. Tässä tarkastellaan teosta, joka kuvaa aatelisten ja tilanomistajien jo aikaa sitten kadonnutta maailmaa.
Tutkimuskysymykseni on: Miten 1800-luvun venäläinen aatelisto yhteiskuntaluokkana ja aatelisten ajatukset, aatteet, elämäntapa, taide, perinteet ja uskonnollisuus kuvataan Ivan Turgenevin romaanissa Дворянское гнездо? Ivan Turgenev on yksi 1800-luvun maineikkaimmista venäläisistä realisteista. Kirjailija oli venäläinen aristokraatti, aatelinen ja tilanomistaja, ja hän osasi runollisesti kuvata ja tulkita omaa aikaansa, aikakauden ilmiöitä, aateliston ja intelligentsijan elämää. 1830-luvulla oli Venäjällä alkanut ”ihmeellinen vuosikymmen”, ja 1840-luku oli keskustelevan aateliston aikaa.
Tavoitteeni on luoda kulttuurikuva romaanin Дворянское гнездо taiteellisesta, musikaalisesta, kirjallisesti lahjakkaasta ja yhteiskunnallisesti valveutuneesta aatelistosta ja intelligentsijasta. Lisäksi tuon esiin venäläistä uskonnollista ortodoksista perinnettä, jota romaani kuvaa onnistuneesti. Ivan Turgenevin runollinen ja ihanteellinen tyyli ja kieli viittaavat hänen ylevyyteensä aristokraattina ja hänen isänmaallisuuteensa. Demokraattina Turgenev kritisoi aateliston asemaa säätynä, joka on irrallaan omasta kansallisesta kulttuurista, venäläisistä juurista ja kansasta.
Keskeisin johtopäätökseni on, että Ivan Turgenev on harvinaisella tavalla onnistuneesti kuvannut aatelistoa 1840-lukua Venäjällä. Romaani luo kuvan lahjakkaasta ja hengellisesti rikkaasta venäläisyydestä. Turgenev on kirjoittanut musiikillisten aistimusten, henkevien keskustelujen ja ortodoksisen hengellisyyden aatelisesta maailmasta runollisesti ja maalauksellisesti. Maa-aatelin kukoistus oli alkanut Katariina II:n hallintokaudella. 1840-luvun aatelisto oli toisaalta jo elämän näännyttämää ja näköalatonta. Ongelmana nähtiin joutilas elämä. Tässä tarkastellaan teosta, joka kuvaa aatelisten ja tilanomistajien jo aikaa sitten kadonnutta maailmaa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10016]