Karjalan kieli ja sen tulevaisuus tamperelaisnuorten silmin: Asennetutkimus lukiolaisten keskuudessa

Abstract

Tässä pro-gradu -tutkielmassa tutkin tamperelaisten nuorten käsityksiä karjalan kielestä ja sen tulevaisuudesta. Siirtokarjalaisten puhekielen assimiloitumista on Suomessa tutkittu jonkin verran, mutta useimmat näistä tutkimuksista ovat jo huomattavan vanhoja. On tiedossa, että Tampereen seudullakin asuu karjalankielisiä, mutta karjalan kielen tilanteesta Tampereella on hyvin vähän tietoa. Tutkimus paikkaa tätä aukkoa selvittämällä, millainen käsitys tästä vähemmistökielestä vallitsee tamperelaisnuorten keskuudessa. Talvi- ja jatkosodan jälkeen jopa 20 % Hämeen läänin väestöstä kuului Karjalasta evakuoituun siirtoväkeen, joista osa oli karjalankielisiä. Karjalan kielellä ei kuitenkaan ole koskaan ollut Suomessa minkäänlaista laillista asemaa, ja nykypäivänä karjala on vakavasti uhanalainen kieli, jota edes kielialojen ammattilaiset eivät välttämättä osaa nimetä suomesta erilliseksi vähemmistökieleksi. Laillisen aseman lisäksi vähemmistökielen uhanalaisuuteen vaikuttavat sekä kieliyhteisön omat asenteet että ympäröivän, kieliyhteisön ulkopuolisen yhteiskunnan asenteet ja yleinen arvostus vähemmistökieltä kohtaan. Ympäröivän yhteiskunnan asenteita on tärkeää tutkia, koska sen asenteet ja vähemmistökieltä kohtaan osoittama arvostus voivat ratkaista sen, käyttävätkö vähemmistökieliset vanhemmat kieltään lastensa kanssa, vai katkeaako kielen käyttö sukupolven vaihtuessa. Tässä tutkimuksessa selvitin sähköisen kyselyn avulla, miten tamperelaiset nuoret suhteuttavat ajattelussaan karjalan kielen muihin Suomessa puhuttaviin vähemmistökieliin, miltä karjalan kielen nykytilanne ja tulevaisuus Tampereella näyttävät nuorten silmissä, ja mitä nuorten asenteet kertovat karjalan kielen tilanteesta Tampereella. Selvitin tamperelaisten nuorten asenteita karjalan kieltä kohtaan paikallisten lukioiden ensimmäisen vuoden opiskelijoille lähetetyllä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 99 lukion ensimmäisen vuoden opiskelijaa kolmesta lukiosta. Aineistoni määrällinen ja laadullinen analyysi osoittavat, että vaikka nuoret pääasiassa arvostavat eri kieliä, monikielisyyttä ja vähemmistökielten suojelua, heillä on varsin vähäiset tiedot karjalan kielestä. Karjalan kieli näyttäytyy tamperelaisten nuorten silmissä jokseenkin arvostettavana, mutta samalla vanhanaikaisena, maalaisena ja vieraana kielenä. Karjalan kieltä ei ollut kuultu puhuttavan Tampereelta, ja arviot kielen kuuluvuudesta tulevaisuudesta (2030–2080) olivat pessimistisiä. Kun tiedetään, että vähemmistökielen arvostus ja tunnettuus lisää sen mahdollisuuksia selvitä tulevaisuudessakin, vahvistaa tämä tutkimus osaltaan sitä ajatusta, että vähemmistökielten tuntemusta olisi aiheellista vahvistaa Suomen kouluissa.