Opiskelutuunaus: Faktorirakenne ja yhteydet opiskeluhyvinvointiin
Laakso, Otto (2021)
Laakso, Otto
2021
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-02-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202101271741
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202101271741
Tiivistelmä
Opiskelutuunaus on toimintaa, jolla opiskelija muokkaa oma-aloitteisesti opiskeluaan itselleen sopivammaksi. Opiskelutuunaus saattaa olla työn tuunauksen tavoin hyvinvointia tukevaa ja edistävää toimintaa, ja siksi ilmiötä on tärkeää tutkia korkeakouluopiskelijoilla, joiden keskuudessa hyvinvoinnin ongelmat ovat yleisiä. Tässä tutkimuksessa opiskelutuunauksen rakennetta tutkittiin Laakson ja Itäsen opiskelutuunauksen kyselylomakkeella, ja ilmiön yhteyksiä kartoitettiin opiskelun imuun ja opiskelu-uupumukseen. Hyvinvointiyhteyksiä tutkittaessa kontrolloitiin myös stressinhallintakeinot, jotka ovat tuunauksen tavoin hyvinvointiin vaikuttavia yksilön hyödyntämiä strategioita.
Tutkimuksen aineisto (n = 313-339) kerättiin Tampereen yliopiston opiskelijoista keväällä 2020 sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastanneet edustivat tyypillisesti naissukupuolta ja opiskelivat keskimäärin kolmatta vuottaan (kh = 1.8). Lisäksi yhteiskuntatieteiden, informaatioteknologian ja viestinnän sekä lääketieteen ja terveysteknologian opiskelijat olivat yliedustettuina vastaajien joukossa.
Opiskelutuunaus jakautui faktorianalyysin perusteella kuuteen eri strategiaan, jotka olivat relationaalinen tuunaus, kognitiivinen tuunaus, vaatimusten vähentäminen, opiskelun suunnittelu, hyvinvoinnin priorisoiminen ja tehtävien tuunaus. Regressioanalyysin tulokset osoittivat, että opiskelutuunausstrategioista relationaalinen tuunaus, kognitiivinen tuunaus, opiskelun suunnittelu ja tehtävien tuunaus olivat yhteydessä korkeampaan opiskelun imuun, kun taas opiskelu-uupumukseen oli yhteydessä vain kaksi strategiaa: vaatimusten vähentäminen myönteisesti ja relationaalinen tuunaus kielteisesti.
Tutkimuksessa käytetty kyselylomake jakautui tulkinnallisesti mielekkäisiin faktoreihin, jotka erosivat toisistaan laadullisesti olennaisin tavoin, ja jotka olivat myös sisäisesti johdonmukaisia. Strategiat selittivät hyvin erityisesti opiskelun imua, minkä lisäksi yhteyksiä opiskelu-uupumukseen ilmeni myös. Opiskelutuunaus vaikuttaa tämän tutkimuksen perusteella olevan yhteydessä etenkin opiskeluhyvinvoinnin myönteiseen puoleen stressinhallintakeinojen selittäessä paremmin pahoinvointia. Opiskelutuunauksen kyselylomaketta on kuitenkin syytä kehittää vielä käytännöllisempään suuntaan, minkä lisäksi jatkotutkimuksissa on syytä pyrkiä laajempaan otokseen luotettavampien johtopäätöksien tekemiseksi. Mikäli tutkimuksen havainnot opiskelutuunauksen hyödyllisyydestä saavat tukea tulevista tutkimuksista, opiskelutuunausta voidaan hyödyntää opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisessä esimerkiksi opiskelijoiden neuvonnassa ja ohjauksessa sekä mahdollisesti myös erilaisissa interventioissa.
Tutkimuksen aineisto (n = 313-339) kerättiin Tampereen yliopiston opiskelijoista keväällä 2020 sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastanneet edustivat tyypillisesti naissukupuolta ja opiskelivat keskimäärin kolmatta vuottaan (kh = 1.8). Lisäksi yhteiskuntatieteiden, informaatioteknologian ja viestinnän sekä lääketieteen ja terveysteknologian opiskelijat olivat yliedustettuina vastaajien joukossa.
Opiskelutuunaus jakautui faktorianalyysin perusteella kuuteen eri strategiaan, jotka olivat relationaalinen tuunaus, kognitiivinen tuunaus, vaatimusten vähentäminen, opiskelun suunnittelu, hyvinvoinnin priorisoiminen ja tehtävien tuunaus. Regressioanalyysin tulokset osoittivat, että opiskelutuunausstrategioista relationaalinen tuunaus, kognitiivinen tuunaus, opiskelun suunnittelu ja tehtävien tuunaus olivat yhteydessä korkeampaan opiskelun imuun, kun taas opiskelu-uupumukseen oli yhteydessä vain kaksi strategiaa: vaatimusten vähentäminen myönteisesti ja relationaalinen tuunaus kielteisesti.
Tutkimuksessa käytetty kyselylomake jakautui tulkinnallisesti mielekkäisiin faktoreihin, jotka erosivat toisistaan laadullisesti olennaisin tavoin, ja jotka olivat myös sisäisesti johdonmukaisia. Strategiat selittivät hyvin erityisesti opiskelun imua, minkä lisäksi yhteyksiä opiskelu-uupumukseen ilmeni myös. Opiskelutuunaus vaikuttaa tämän tutkimuksen perusteella olevan yhteydessä etenkin opiskeluhyvinvoinnin myönteiseen puoleen stressinhallintakeinojen selittäessä paremmin pahoinvointia. Opiskelutuunauksen kyselylomaketta on kuitenkin syytä kehittää vielä käytännöllisempään suuntaan, minkä lisäksi jatkotutkimuksissa on syytä pyrkiä laajempaan otokseen luotettavampien johtopäätöksien tekemiseksi. Mikäli tutkimuksen havainnot opiskelutuunauksen hyödyllisyydestä saavat tukea tulevista tutkimuksista, opiskelutuunausta voidaan hyödyntää opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisessä esimerkiksi opiskelijoiden neuvonnassa ja ohjauksessa sekä mahdollisesti myös erilaisissa interventioissa.