Kollektiiviset identiteetit ja oikeudenmukaisuus: Identiteettien roolit yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tavoittelussa Axel Honnethilla ja Jürgen Habermasilla

Abstract

Tutkielmassa tarkastelen kollektiivisten identiteettien suhdetta yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen Jürgen Habermasin ja Axel Honnethin teksteissä. Kysymisen kohteena on, miten kollektiiviset identiteetit voivat olla merkityksellisiä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumiselle, ja millaisia kollektiivisten identiteettien pitäisi olla, jotta niille voitaisiin antaa tällainen rooli. Aluksi esittelen Habermasin ja Honnethin kuvauksia yksilön identiteetin syntymisestä. Tämä pohjustaa kollektiivisten identiteettien yhteiskunnallisen merkityksen tarkastelua, joka kytkeytyy molemmilla ajattelijoilla näkemykseen yksilön identiteetin syntymisestä vuorovaikutuksessa muiden yksilöiden ja ympäröivän yhteisön kanssa. Tämän jälkeen tarkastelen Habermasin ja Honnethin kollektiivisille identiteeteille yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta antamia rooleja. Ensimmäistä roolia nimitän kollektiivisten identiteettien toimimiseksi oikeudenmukaisuuden edistämisen ”työkaluina”. Tässä roolissa on kysymys samankaltaisista, yhteiskunnallisesta asemasta johtuvista epäoikeudenmukaisuuksista kärsivien yksilöiden kokoamisesta yhteen ja motivoimisesta kollektiiviseen toimintaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Toista oikeudenmukaisuuden kannalta merkityksellistä roolia nimitän identiteettien ”suojelemisen” näkökulmaksi, jonka mukaan ainakin joillekin kollektiivisille identiteeteille on oikeudenmukaisuuden nimissä taattava olemassaolon edellytykset. Tämä kollektiivisten identiteettien jonkinlaisen suojelemisen vaatimus perustuu sekä Habermasilla että Honnethilla pohjimmiltaan yksilöiden oikeuksien ja autonomian toteutumisen varmistamiseen. Nämä kaksi kollektiivisten identiteettien roolia on tärkeää erotella toisistaan, koska molempiin liittyy omanlaisiaan rajoitteita ja mahdollisia ongelmakohtia. Lopuksi käsittelen Habermasin ja Honnethin tekstien pohjalta esiin piirtyviä rajoitteita sille, millaiset kollektiiviset identiteetit voivat yhtäältä toimia oikeudenmukaisuutta edistävinä työkaluina, ja millaisten kollektiivisia identiteettien suojeleminen voi toisaalta olla perusteltua oikeudenmukaisuuden nimissä. Tarkastelen myös joitakin ongelmia, joita tällaisten roolien antamisesta kollektiivisille identiteeteille ylipäätään voi seurata senkin jälkeen, kun ilmeisesti ongelmalliset tapaukset on rajattu pois. Johtopäätöksenä esitän, että kollektiivisten identiteettien suojelemisen yhdistäminen yksilönvapauksien ensisijaisuuteen osoittautuu ongelmalliseksi siinäkin tapauksessa, että identiteettien ”suojeleminen” ymmärretään Habermasin tapaan suhteellisen heikossa mielessä. Kollektiivisia identiteettejä voidaan pitää tärkeinä yhteiskunnallista toimintaa järjestävinä ja motivoivina tekijöinä ja siksi olennaisina yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tavoittelulle, mutta niihin liittyy tämänkin roolin kannalta myös ongelmallisia piirteitä. Erityisesti sekä kollektiivisten identiteettien syntymisessä että niiden ympärille järjestyvässä yhteiskunnallisessa toiminnassa tehdyt tulkinnat identiteettiryhmän jäsenyydestä sekä sen kohtaamista epäoikeudenmukaisuuksista voivat itsessään onnistua paremmin tai huonommin yksilöiden tasa-arvoisessa kohtelussa, ja näiden tulkintojen laadulla on vaikutusta myös siihen, kuinka hyvin identiteetit voivat tosiasiallisesti toimia oikeudenmukaisuutta edistävästi.