Suomi-Neuvostoliitto-Seuran reagointi Neuvostoliiton hajoamiskehitykseen
Vanhala, Vilma (2020)
2020
Historian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-12-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202101161388
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202101161388
Tiivistelmä
´´Suomi-Neuvostoliitto-Seuran reagointi Neuvostoliiton hajoamiskehitykseen 1989-1991´´ on kandidaatintutkielma, joka selvittää yhden kylmän sodan ajan Suomen tärkeimmän kulttuuriseuran suhdetta Neuvostoliittoon ja sen hajoamiseen. Tutkimuskysymys on, miten seura suhtautui Neuvostoliiton hajoamiseen ja mitä odotuksia sillä oli tulevaisuudesta liittyen Neuvostoliiton, Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden ja itse seuran kehitykseen. Tutkimusaineistona ovat seuran toimintasuunnitelmat, Maailma ja Me -lehti ja Seuratieto -lehti vuosilta 1989-1991. Aineistoa on analysoitu sisällönanalyysillä ja Neuvostoliittokuva -käsitteen kautta.
Suomi-Neuvostoliitto-Seuran suhtautumiseen vaikutti keskeisesti Neuvostoliittoa avannut Mihail Gorbatšovin glasnost ja perestroika, jotka näkyivät seuran tavassa puhua aiempaa avoimemmin Neuvostoliiton ongelmista. Perestroikan seura näki hyvin positiivisena, kuten yleisesti Suomessa, mutta ongelmien lisääntyessä usko pysyviin ja parantaviin uudistuksiin hiipui. Seura tuomitsi ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton toimet Liettuan vuoden 1991 väkivaltaisuuksien jälkeen. Seuran tarpeellisuutta kyseenalaistettiin lähinnä ulkopuolelta, mutta aineistossa ilmeni silti paljon keskustelua ja seuran jatkuvuuden legitimointia. Yleisesti seura kuitenkin näki tulevaisuudessa toimintansa jatkuvan ja sillä olevan luonnollinen paikkansa, sillä itänaapuri ei katoaisi.
Suomi-Neuvostoliitto-Seuran suhtautumiseen vaikutti keskeisesti Neuvostoliittoa avannut Mihail Gorbatšovin glasnost ja perestroika, jotka näkyivät seuran tavassa puhua aiempaa avoimemmin Neuvostoliiton ongelmista. Perestroikan seura näki hyvin positiivisena, kuten yleisesti Suomessa, mutta ongelmien lisääntyessä usko pysyviin ja parantaviin uudistuksiin hiipui. Seura tuomitsi ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton toimet Liettuan vuoden 1991 väkivaltaisuuksien jälkeen. Seuran tarpeellisuutta kyseenalaistettiin lähinnä ulkopuolelta, mutta aineistossa ilmeni silti paljon keskustelua ja seuran jatkuvuuden legitimointia. Yleisesti seura kuitenkin näki tulevaisuudessa toimintansa jatkuvan ja sillä olevan luonnollinen paikkansa, sillä itänaapuri ei katoaisi.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8918]