Integriteetti suomalaisyritysten yhteiskunnallisten kannanottojen taustalla

Abstract

Yritykset ovat viime vuosina alkaneet ottaa kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin, jotka eivät ole suoranaisesti yhteydessä yrityksen ydintoimintaan. Vaikka yrityksistä kantaaottavina toimijoina puhutaan tänä päivänä enemmän, ja kuluttajat toivovat yrityksiltä kannanottoja, on kantaaottavia yrityksiä Suomessa vielä vähän. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja sen tavoitteena on selvittää, löytyykö kantaaottavien suomalaisyritysten yritysluonteesta integriteetin piirteitä. Integriteettiä punnitaan yrityksen ajattelun, sanojen ja tekojen johdonmukaisuuden sekä kannanottoihin sitoutuneisuuden avulla. Lisäksi selvitetään, onko kantaaottavilla yrityksillä voitontavoittelun lisäksi muita olemassaolon tarkoituksia. Nämä selvittämällä voidaan tehdä olettamuksia siitä, miksi suuri osa suomalaisyrityksistä ei vielä ota yhteiskunnallisesti kantaa. Aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla haastattelemalla kolmea kantaaottavaa suomalaisyritystä.

Tutkimuksen aineistosta nousi esille, että kantaaottavat yritykset hyväksyvät kannanotoista aiheutuvat riskit ja esimerkiksi asiakasryhmien menettämisen. Rohkeus nousikin keskeiseksi teemaksi aineistosta. Yrityskulttuurin ja -rakenteen piirteitä kuvaavat aineiston mukaan muutosmyönteisyys ja matala organisaatiorakenne. Toisaalta selvisi, että johdolla on korostunut rooli kantaaottavien yritysten arvoprosessissa ja kannanotoissa, joka on ristiriidassa matalan organisaatiorakenteen kuvauksen kanssa. Tutkimustulosten valossa voidaan sanoa, että kantaaottavilta yrityksiltä on löydettävissä osittain integriteetin piirteitä. Kantaaottavat yritykset ovat sitoutuneita kannanottojen aiheisiin ja ajatusten ja tekojen välinen yhteys on johdonmukainen. Sanojen ja tekojen johdonmukaisuudessa on sen sijaan aukkoja tutkimuksessa ilmenneiden ristiriitojen vuoksi. Tutkimustuloksista selviää, että kantaaottavat yritykset kokevat voitontavoittelun ja yhteiskunnallisen muutoksenteon toisiaan tukevina toimina. Tulosten pohjalta ei voida kuitenkaan sanoa, että kantaaottavilla yrityksillä olisi voitontavoittelun lisäksi muita olemassaolon tarkoituksia. Etenkin johdon rohkeus korostui kantaaottavissa yrityksissä, jonka vuoksi on aiheellista pohtia, onko suomalaisjohtajien rohkeuden puutos syynä siihen, että suomalaisyritykset eivät ota yhteiskunnallisesti kantaa?

Vaikka tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, antavat ne suunnan tulevalle tutkimukselle. Koska tutkimuksen mukaan yritysjohdolla on korostunut rooli yrityksen arvoprosessissa ja kannanotoissa, olisi lisätutkimusta hyvä kohdistaa etenkin johtajien integriteetin tutkimiseen.