Opiskelijaohjaajien ohjausosaaminen erikoissairaanhoidossa

Abstract

Ohjattu harjoittelu on hoitotyön opintojen keskeinen osa ja opiskelijaohjauksella on todettu olevan suuri merkitys opiskelijan oppimiseen ja harjoittelun onnistumiseen. Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata hoitotyöntekijöiden opiskelijaohjausosaamista erikoissairaanhoidossa. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa hoitotyön opiskelijaohjaajien ohjausosaamisesta sekä sen kehittämistarpeista erikoissairaanhoidossa. Kohderyhmän muodostivat yhden sairaanhoitopiirin sairaanhoitajat 75 yksiköstä (n=2216), joissa oli vuoden 2019 aikana ollut vähintään kymmenen opiskelijaa harjoittelussa.

Tutkielma oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kuvailtiin järjestelmällisen katsauksen avulla sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamisen osa-alueita aiempaan tutkimustietoon perustuen. Tiedonhaku toteutettiin yhdeksästä tietokannasta. Aineisto valittiin otsikoiden, tiivistelmien ja koko tekstien perusteella. Mukaan otettujen alkuperäistutkimusten (n=32) laatu arvioitiin Joanna Briggs Instituutin arviointikriteereiden avulla. Toisessa vaiheessa kuvattiin sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamisen tasoa ja tutkittiin osaamisen osa-alueita suhteessa ohjaajien taustatekijöihin. Aineisto kerättiin sähköisesti Opiskelijaohjaus osaamisen (MCI, mentors competence instrument) -mittarilla. Vastausprosentti oli 7 % (n=161). Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä.

Opiskelijaohjaajat arvioivat ohjausosaamisen tason hyväksi viidellä ohjausosaamisen osa-alueella, jotka olivat ohjaajan ominaisuudet, ohjaajan motivaatio, ohjauksen tavoitteellisuus, reflektiivinen ohjauskeskustelu ja kehittävä palaute. Opiskelijaohjaajat arvioivat tyydyttävälle ohjausosaamisen tasolle harjoitteluyksikön ohjauskäytäntöjen osaamisen sekä opiskelijalähtöisen arvioinnin. Opiskelijaohjauskoulutukseen osallistumisella on tilastollisesti merkitsevä yhteys harjoitteluyksikön ohjauskäytäntöjen osaamiseen (p=0.022) sekä ohjaajien motivaatioon (p=0.003). Ohjauskeskustelun käymisellä on tilastollisesti merkitsevä yhteys opiskelijalähtöiseen arviointiin (p=0.001). Ohjauskeskustelun pituudella on tilastollisesti merkitsevä yhteys harjoitteluyksikön ohjauskäytäntöjen osaamiseen (p=0.047) ja ohjaajan motivaatioon (p=0.034).

Opiskelijaohjauskoulutuksella on todettu olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys ohjaajien itsearvioituun ohjausosaamisen tasoon lähes kaikilla ohjausosaamisen osa-alueilla. Tämän tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää opiskelijaohjauksen ja koulutuksen kehittämisessä. Jatkossa samassa kohdeorganisaatiossa voitaisiin toteuttaa ohjauskoulutusinterventio ja tutkia onko sillä vaikutusta esimerkiksi tässä tutkielmassa tyydyttävälle tasolle arvioitujen ohjausosaamisen osa-alueiden osaamisen tasoon.

Clinical practice is a key component of nursing studies and student mentoring has been found to have a high effect to student learning and for the success of training. The aim of this research was to describe nurse mentors’ competence in mentoring nursing students in special health care. Re- search aims to produce information about mentors competence in mentoring nursing students as well as its development needs in special health care. The target group was formed by one medical district nurses from 75 units (n=2216), that had least ten students in intership during 2019.

This study included two phases. In the first phase, nurse mentors’ competence in mentoring nursing students were described using a systematic review. Data were collected from nine electronic databases and were selected by titles, abstracts and full-texts. The quality of the included studies (n=32) was evaluated using the Joanna Briggs Institute Qualitative Assessment criterion. In the second phase mentors` level of competence in mentoring was described and the sectors of mentoring competence were examined in relation of mentors background factors. Data were collected using Mentor Competence Instrument (MCI). Response rate was 7% (n=161). Data were analyzed using statistical methods.

Mentors evaluated their competence in mentoring to the good level in five sectors of mentoring competence which were mentor characteristics, mentor motivation, goal-oriented mentoring, re- flection during mentoring and constructive feedback. Mentors evaluated their competence in mentoring to the satisfactory level in two sectors of mentoring competence which were mentoring practice in the workplace and student-centered evaluation. Participation in mentoring education was statistically related to competence in mentoring practice in the workplace (p=0.022) and men- tor motivation (p=0.003). Taking reflective discussions during a mentoring day was statistically related to student-centered evaluation(p=0.001). Length of reflective discussions during a mentoring day was statistically related to competence in mentoring practice in the workplace (p=0.047) and mentor motivation (p=0.034).

Participation in mentoring education has been found to have a statistically significant effect to mentors evaluation about their mentors`competence in mentoring nursing student almost every sector of mentoring competence. The results from this study can be used in the development of student mentoring and mentoring education. In the future, a mentors` training intervention could be implemented in the same target organization and examine whether it has an effect on, for ex- ample, the level of competence of the areas of mentors` competence assessed at a satisfactory level in this dissertation.