”Tällainen on seksuaalirikoksista epäilty opettaja” : Perustelut rikoksesta epäiltyjen nimien julkaisuun suomalaisessa ja britannialaisessa iltapäivälehdessä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millä perusteilla rikoksesta epäiltyjen henkilöiden nimiä julkaistaan mediassa ja miten suomalainen iltapäivälehti eroaa brittiläisestä tabloidilehdestä suhteessa rikoksista epäiltyjen nimien julkaisuun. Ilmiötä on tärkeää tutkia, sillä uutisoinnissa yksityiskohdat ovat tärkeitä lukijaa houkuttelevia asioita. Esimerkiksi epäiltyjen nimet kiinnostavat lukijoita ja voivat johtaa julkaisun ostamiseen. Epäillyn nimen julkaisu voi olla kuitenkin ristiriitaista. Toisaalta se tuo tarinan lähemmäs lukijaa ja lisää uutisen kiinnostavuutta. Toisaalta nimen julkaisu, varsinkin ennen rikosoikeudenkäyntiä, voi loukata epäillyn rikoksen tekijän sekä myös rikoksen uhrin yksityisyyttä. Nimen julkaisu voi mahdollisesti johtaa tilanteeseen, jossa ihmiset luovat kuvan median kautta epäillyn syyllisyydestä ja tuomitsevat hänet yleisellä mielipiteellä ennen varsinaista laillista tuomiota. Tutkimusaineistona käytettiin suomalaista Iltalehteä sekä brittiläistä The Sun -lehteä. Molemmista lehdistä valittiin kolme rikosuutista, jotka olivat samankaltaisia keskenään. Metodina tutkimuksessa oli teorialähtöinen sisältöanalyysi, joka perustuu Journalistin ohjeisiin sekä Editors' Code of Practicen ohjeisiin. Uutisia vertailtiin ohjeisiin siten, että tarkasteltiin sitä, oliko julkaistu tekijän nimi ja kuva ja millaisissa tilanteissa nimi oli mahdollisesti julkaistu. Artikkelit tyypiteltiin kolmeen luokkaan analyysin selkeyttämiseksi. Tuloksista voidaan päätellä, että Suomessa epäiltyjen nimien julkaisuun on suurempi kynnys kuin Iso-Britanniassa. Siinä missä The Sun julkaisee epäillyn nimen, iän sekä kuvan jo ennen tuomiota, Iltalehti jättää epäillyn nimen mainitsematta jopa silloin, kun hänet on oikeuden toimesta tuomittu. Suomessa nimi julkaistaan vain, jos kyseessä on yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö, tai tiedon julkaiseminen on välttämätöntä tietoa yhteiskunnan kannalta. Nimen julkaisun rajat piirretään aina tilanteesta ja lehdestä riippuen. Sisältöanalyysin perusteella Iltalehdessä rajat ovat selkeästi tiukemmat kuin The Sunissa, sillä molempien maiden ohjeistukset eroavat tiukkuudeltaan toisistaan ja maissa vallitsee erilainen mediaympäristö. Kuitenkin tarkastelussa on pieni aineisto, joten suuria yleistyksiä on mahdoton tehdä. Tulevaisuudessa tutkimusta voisi tehdä esimerkiksi vertailemalla suomalaisten lehtien rikoksesta epäiltyjen nimen julkaisun käytäntöjä toisiinsa.